13. syyskuuta 2016

Veri on vettä sakeampaa?

Minä olen monissa asioissa kovinkin perinteinen.
Minun unelmani täydellisestä (perhe)idyllistä olikin aina ehdottomasti ydinperhe, vaikkakin
itseltäni puuttui lapsuudessani isä.
Kasvoin äitini ja mummoni kanssa.
En koskaan kaivannut isää.
Tämä ehkä johtui siitä, kun näin ympärilläni perheitä, joita en hyvällä mielikuvituksellanikaan voinut kadehtia.
Toisessa perheessä isä ei ollut juuri koskaan kotona ja toisessa perheessä isä oli usein humalassa ja äkäinen.

Minä olin onnellinen kasvaessani vahvojen naisten kanssa, joita ihailin.
Asuin lapsuuteni pienellä paikkakunnalla.
Tuntui että isättömyyteni vaivasikin kaikkia muita paitsi minua itseäni.
Sen muistan, että jo aika pienenä tein itse päätelmiä, että kovin moneen asiaan tämä isättömyys vaikuttaa.
Kerran joulun aikohin, naapurin isompi tyttö askarteli itse meidän naapurustossa pienemmille lapsille joulukalenterit. Ihailin muiden lasten kalentereita, sillä minä en omaa kalenteria saanut.
Pienen Outin pää jäsensi tämän niin, etten saanut kalenteria, koska en kuulunut "parempaan" väestöön isättömyyteni takia.
No, eipä tuo tuntia pidempään minua harmittanut.

Ollessani reilu 10 vuotias, saapuikin elämääni isäpuoli.
Kauhun sekaisin tuntein otin uuden isäehdokkaan vastaan.
Kokeilin kaikkeni jotta tuo isähahmo älyäisi poistua elämästämme..
Lukuisista kiukuista ja järjettömistä kokeiluistani huolimatta, isähahmo ei poistunut.
Hän oli tullut jäädäkseen.
Hyvä niin; en olisi voinut parempaa miehen mallia saada.
Käsittämättömän fiksu mies, osasi aina vastata kaikkiin minun esittämiini kysymyksiin.
Häneltä opin paljon.
Opin yhä.


Isäpuoleni on tiiviisti elämässämme ja yhä edelleen, he ovat äitini kanssa onnellisesti naimisissa.

Oman biologisen isäni minä näin ollessani 16 vuotias.
Näimme kerran ja se siitä.
Hän kehui minua kauniiksi.
Ei muuta.
Ei tullut mitään nyyhkytarinaa lapsenlapsille kerrottavaksi.
Kylmä ja koruton tapahtuma.
Ilmeisesti meistä ei kumpikaan jäänyt toista sen ihmeemmin kaipaamaan.


Nyttemmin olen itse äiti, äiti kahdelle ihanalle lapselle, joilla on kaksi isää.
Kaksi.
Toinen on lasten biologinen isä ja toinen on aviomieheni, jota meillä isäpuoleksikin lapset kutsuvat.
Kuten lasten biologinen isäkin on sanonut, ei hän olisi parempaa isäpuolta lapsille voinut toivoa kuin mikä aviomieheni heille on.

Vaatii todella paljon munaa ihmiseltä rakastaa ja kasvattaa lapsia, jotka eivät biologisesti ole hänen.
Siivota heidän jälkiään, hoitaa heitä sairaina, kuskata lapsia harrastuksiin/kouluun/tarhaan, käyttää oma palkkansa heihin..
Nostankin hattua kaikille isä- ja äitipuolille.
Te päivittäin osoitatte teoillanne ja valinnoillanne olevanne todella epäitsekkäitä ja vilpittömästi hyväsydämisiä ihmisiä.
Teidän olemassa olonne myös ihan varmasti pelastaa monta "rikkinäistä" lasta.
Te annatte lapsille toivoa ja luottamusta ehjästä perheestä, joihin pahimmassa tapauksessa osalla lapsista on jo voinut mennä usko kokonaan.

Aviomieheni on minuakin paremmin perillä lastemme asioista.
Työkuvioistani johtuen hän mm kuskaa tytärtämme esikouluun ja takaisin.
Olemme asuneet nyt kaksi vuotta täällä uudessa kodissamme ja tuntuukin että ihmiset täällä olettavat mieheni olevan lastemme "oikea"isä ja minun olevan se kuvioon mukaan tunkeutunut "paha"äitipuoli :D
Tämä toki mieheni eduksi, mutta mitä se mahtaakaan kertoa minusta?






12. syyskuuta 2016

Helppo kotitekoinen "terveysintoilijan" jäätelö

Nyt mun sokeriton-gluteeniton-maidoton-mitäänsisältämätön :D ruokavalioni on alkanut tuottamaan kivasti tulosta.
Kroppa kiinteytyy ja voi hyvin.
Tällä hetkellä tosin poskiontelontulehdus kiusaa minua, jonka ei tällä terveysruokavaliolla olisi todellakaan pitänyt minuun iskeä.. No, kaikkea ei voi saada :D
Kohta paranen ja olen taas entistä ehompana mukana treeneissä!

Sokeria minun ei enää edes tee mieli, mutta hedelmiä pidän herkkuinani.
Löysinkin jostain ihan mielettömän banaanijätskin reseptin, josta sitten muokkasin omaan makuuni maailman parhaan jäätelön! Meillä myös koko perhe on tähän aivan hullaantunut.

Perusaineeksi riittääkin oikeastaan vain pelkät banaanit.

Meillä on banskut kuorittu ja pilkottu valmiiksi pakkaseen, josta ne on sitten helppo ottaa ja nakata blenderiin.
Eli tarvitset vain jäisiä banaaneja ja blenderin :)


Minun banaanijäätelööni lurautan ihan snadisti mantelimaitoa, se auttaa blenderiä banaanejen moussaamisessa ja tuo myös kivaa makuakin.

Mausteeksi heitän sekaan rakastamaani kanelia ja lakritsijauhetta (sokeroimatonta tottakai!)

Aineksia saa suhteellisen kauan surautella blenderillä, itse jouduin vähän avittamaan lusikallakin massaa pois terien ympäriltä.
Jahka paranen, käyn ostamassa meille uuden blenderin :D Meillä on kaksi blenderiä ja molemmat ovat suht tehottomia, niin yksi oikeasti hyvä voisi olla paikallaan..


Koostumus on aivan kuin "oikeaa"jäätelöä. Ja maku; täydellinen!
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä, vaikka ehkä sinun ruokavaliosi ei kermajäätelöitä kieltäisikään, uskon että rakastut tähän!


Olen myös välillä laittanut sekaan sokeroimatonta maapähkinävoita, sekin on herkkuani :)

Testailkaa ja kommentoikaa ihmeessä jos teillä on joku oma "terveys"jälkkäri suosikki!
Testaan mieluusti :)