6. elokuuta 2015

Hauho jokamiestriathlon 5.8.2015 (200/10/3)

Nämä taitavatkin olla ensimmäiset kisani joita en jännitä yhtään.
Odotan ihan hulluna Hauhon kisoja!
Matka on lyhyt; (jopa minulle!) 200m uintia, 10km pyöräilyä ja 3km juoksua.

Olin katsellut ennen kisoja ahkerasti televisiosta MM uinteja ja imenyt kaikki mahdolliset opit television välityksellä itseeni.
Ainakin voin kuvitella uidessani näyttäväni maailmanmestarilta.
Niinhän me kaikki teemme?

Kisakamppeiden pakkaaminenkin sujui kerrankin osaltani ilman stressiä ja kiukkua.
Tänään autoomme nousisikin kaksi Bianchia ja kahden triathlonistin varusteet.
Mieheni nimittäin starttaisi tänään ihka ensimmäisen triathlon starttinsa Hauholla.
Mieheni sanoo että "ekat ja vikat kisat ikinä". Onkohan tosiaan noin?

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos jossain on hyvä tämä harrastus aloittaa, niin juurikin Hauholla.
Minulla ei ole viime vuoden kisoista mitään pahaa sanottavaa, pelkkiä kehuja vain!
Tosin minullehan riittää että on ylipäätään kisa :D

Matka ja reitti ovat Hauholla erittäin aloittelijaystävällisiä, paitsi ehkä juoksureitti :D
Muutamat hauskat ylämäethän sieltä taitanee löytyä..

Hienosti mahtuu autoon neljä ihmistä ja kaksi Bianchia :)
Ennen määränpäätämme Hauhoa, tiputimme lapset Tomin vanhempien mökille, jatkaen siitä matkaamme Nokialle, kohti Suomen Urheilupyörä Oy.tä.
Hävettää tunnustaa, mutta molempiin Biancheihin, sekä Zurigoon että Dama Biancaan on ensihuolloista alkaen kaikki huollot tekemättä.
Suomen urheilupyörästä saa ensihuollot ilmaiseksi heiltä ostamiin pyöriin. Ihan mieletön juttu!

Kummassakaan pyörässä ei ollut mitään sanomista.
Ei saatu noottia "hoitamattomista" pyöristämme.
Ehkä kilometrejä oli liian vähän ja siksi pyörät olivat edelleenkin kuin uusia...
Kerroin myös pyörähuoltajalle ajaneeni Joroisilla jonkun juomapullon yli, hän vakuutteli ettei tuosta tapahtuneesta ollut koetunut pyörälleni harmia. Huh. Aina on kiva kuulla ammattilaisen suusta lohduttavia sanoja :D

Tyhjin käsin ei kaupasta pois päästy. Mukaan kotiin lähti uusi Giro Air Attack Shield aika-ajo kypärä!
Perillä Hauholla olimme suhteellisen hyvissä ajoin.
Noudettuamme kisanumeromme ja ajanottotägimme kansliasta, kiiruhdimme vaihtamaan kisa-asut päällemme ja lähdimme etsimään pyörillemme paikat.
Hauhon kisassa sai itse valita pyörällensä mieluisan paikan.
Mieheni löysikin heti paikan johon oli tyytyväinen.
Minulla meni jostain syystä vähän haahuiluksi tässä vaiheessa :D

Jälkeenpäin oikein naurattaa :D Pyörin siinä edestakaisin varmaan 15minuuttia, etsien pyörälleni paikkaa.
Olisin varmasti pyörinyt vielä pidempäänkin, mutta ihmiset alkoivat jo hieman kummastella pyörimistäni.
Vihdoin sitten laitoin pyöräni paikkaan, jonka olin jo heti alussa valinnut.
Minulle on todella tärkeätä että pystyn aina kehittelemään sellaisen "nyrkkisäännön", miten löytäisin oman pyöräni, jos vaikka sattuisi paniikki vaihdossa iskemään.
Onhan tuo aina löytynyt :D

Mieheni starttasi ennen minua. Rannassa huikkasin tsempit ja annoin viime hetken ohjeet; hengitä ja älä huku!

Noin 3min mieheni jälkeen lähdin minä, 55:den muun naisen kanssa.
Kertasin siinä vielä pikaisesti uintireitin.
En ollut käynyt katsomassa mistä kohtaa noustaisiin vedestä pois.
Joku ystävällinen nainen minulle asiaa yritti valottaa.
No, huikkasin hänelle, ettei mun tarvitse oikeastaan tietää, enhän minä ensimmäisenä sieltä vedestä nousisi..

5, 4, 3, 2, 1.. Ui!
Lähdin tälläkin kertaa eturivistä.
Mielessäni näinkin ne maailmanmestariuimarit. Samaistuin ja annoin mennä.
Ilmaa ottaessani näin oikealla puolellani yhden uimarin, vasemmalla en ketään.
Kiihdytin vielä vähän vauhtia, enkä nähnyt enää kummallakaan puolella uimareita.
Ensimmäinen turkoosi poiju häämötti, olin uinut mielestäni todella hyvää linjaa sitä kohden.
Edessä alkoi näkyä uimareita.
Mitä? Ilmaa ottaessa huomasin niiden olevan aiemman lähdön miehiä. Hitto mikä fiilis.
Katsoin sivusilmällä nopsaan mistä kohtaa miehet nousivat vedestä.

Tähänastisen triathlonurani hienoin hetki! Minä nousin ensimmäisenä vedestä ylös!
Varmasti itkin.
Polari tottuneesti pois ranteesta suuhun (säilytän sitä suussa siihen asti kunnes saan märkkärin hihat pois), märkkäri puoliksi pois päältä ja "kovaa" juoksua ylämäkeen kohti T1 vaihtoa.
Ylämäessä aloin vähän kakomaan, ilmeisesti olin uinut suhteellisen kovalla sykkeellä.
Tästä tulisi valmentaja Janilta noottia, mutta eiköhän ollut tänään sen arvoistakin!

Luulin jo että ilmeiden hallintani olisi kunnossa.. Not. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti


T1 vaihdossa meni kaikki nappiin. Näin mieheni siellä oman pyöränsä luona sukka kädessä. Huikkasin lennosta tsempit ja kiidin Bianchi kourassa kohti pyöräilyn alkua.

Minulla oli uusi Giro kypärä tänään ensimmäistä kertaa päässäni.
Kauhea tarve näyttää että uudella kypärällä olisi vaikutusta minun ajonopeuksiini :D

Pyöräily tuntui parhaalle ikinä.
Ohittelin kuntosarjan miehiä. Hetkisen sain polkea yksikseni, kunnes taas alkoi lappamaan naista ohi. Ensin yksi, sitten toinen.. Päätin lopettaa laskemisen viidennen ohittajan kohdalla.
Oma pyöräily tuntui todella hyvälle, mutta tiedostan sen tosiasian, että vauhtini ei vain riittäisi kärkeen.

Kääntöpaikka oli noin 5km kohdalla. Siinä hujakoilla polki mieheni minua vastaan. Ei siis kauheasti jäljessäni. Olin kovin ylpeä hänestä ja huikkasin tsempit. En muista mitä muminaa sain takaisin :D

Muutama mies taisi vielä vilahtaa ohitseni, mutta naisia ei tainnut enää valua ohitseni.
Pyöräilyn maalin näkyessä yksi nainen ohitti ja kiitti hyvästä peesiselästä, sanoi että mulla oli hyvä vauhti.
Hypättyäni pyörältä, painoin hänestä Bianchi kourassa ohi.

T2 vaihto meni myös todella hyvin.
Ei mitään sähläystä.
Juoksulenkkarit jalkaan ja menoksi.
Alku tuntui ihan super hyvälle.
Lensin :)

Metsän alkaessa alkoivat ylämäet. Ne olivat kyllä niin tappavia, että oli nopeampaa harppoa ne kävellen suurilla askelilla, kuin koettaa tikata juosten.
Muutaman ohituksen sain tehtyä. Jostain syystä en edes välittänyt olivatko ohitetut miehiä vai naisia. Petyin joutuessani kävelemään ylämäkeä.
Tämä lannisti taas tunnelmaani.
Tänään juoksua oli vain 3km. Tulevissa SM kisoissa olisi taas se 10km juoksua. Ja minä idiootti kävelen jo nyt!

Tuli ihan järkyttävän hyvä mieli, kun bongasin yleisöstä "tutun" todella pitkän miehen, joka oli jo aiemmin minua (varmaan vahingossa?) tsempannut Säkylän kisoissa.
Muistan kuinka samainen mies Säkylässä kehoitti minua pitämään edessä juoksevan miehen selän koko ajan näkyvissä.
Miehen kannustuksesta sain taas ylimääräistä voimaa loppukiriin.

Loppuaikani oli 00:45:07.
Sijoitus omassa sarjassani 6/55.

Entistä peremmalla mielellä lähden kohti SM starttia.
Turha sähellys ja paniikki on poissa.
Nautin jokaisesta kolmesta lajista aivan täysillä!

Kiitos Hauho jälleen kerran :) Mikään ei mennyt tälläkään kertaa pieleen.
Tosin mieheni taitanee pysyä kannassaan; tämä kisa oli hänelle ensimmäinen ja viimeinen.
Mieheni pyysi vielä loppuun lisäämään; ettei kisoissa ollut mitään vikaa hänenkään mielestään, kisaajassa vain eräänlaisia puutteita :D

Perhesopu säilyy; mies ei tämän kokemuksensa jälkeen enää kuittaile minulle -lyhyistä- matkoista. "Koska sellaisiahan ei triathlonissa ole".









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti