29. kesäkuuta 2015

Mä en oo puhuja vaan tekijä. (Paavo Nurmi Marathon 2015)

Mulla on ensi viikonloppuna tähän astisen elämäni jännittävimmät hetket käsillä.
Triathlonin perusmatka.
Vanajanlinnassa vedin sprinttimatkan (750m, 20km, 5km), siihen tyylikkäästi tuplat lisää, niin saadaan perusmatka; 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja loppuun 10km juoksua.
Tämän kauden pisimmän matkan piti olla Tahkolla elokuussa, matkana siellä 950m, 45km ja 10.5km. Minulle kuitenkin tarjottiin peruutuspaikkaa tulevan viikonlopun perusmatkalle..
En tässä kohtaa tiedä olinko tyhmä vai tyhmä, mutta otin paikan vastaan.

Suoraan sanottuna pelottaa.
Mä en edes tiedä mitä mä pelkään.
Pelkäänkö taas sitä jännitystä ja stressiä mikä tulee ennen kisaa.
Pelkäänkö 1,5km uintia?
Pelkäänkö reitiltä eksymistä tai sitä että menen liikaa/liian vähän kierroksia?
Ihan varmasti pelkään sitä, etten pääsisi ollenkaan maaliin.

Tiedän että jos juoksemaan asti pääsen, olen maailman onnellisin tyttö.
Tahdon päästä juoksemaan!
Tahdon nähdä pystynkö uinnin ja pyöräilyn päälle pitämään reipasta juoksutahtia yllä.
Edellisessä tri startissa olinkin mun 5km juoksuuni ihan tyytyväinen.

Viime lauantaina 27.6. sain juosta Turussa 10km. Paavo Nurmi Marathonissa, mikä olikin minulle tuttu jo viime vuodesta.

Kisapaikkana (ja muutenkin) Turku on aivan mielettömän kaunis.
Viime vuoden kisan jälkeenhän aloitimme kesäloman mun miehen kanssa, joten muistot Turusta on enemmän kuin hyvät.

Olin halunnut ottaa tähän väliin nimenomaan tuon 10km.
Puolikastakin toki mietin, mutta halusin tehdä tuosta kympistä itselleni ns turvamatkan, matkan jonka voisin tyyliin vaikka pää kainalossa taittaa :D

Edellinen virallinen ennätykseni kympiltä oli viime syyskuulta, aika 56.32.
Tavoite oli nyt Turussa juosta tuo kymppi aikaan 54.00. Olinkin aika varma, että mikäli kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, ennätys tulee.

Kisa-aamuna maha oli tuttuun tapaan ihan sekaisin.
En saanut syötyäkään kuin yhden keitetyn kananmunan.
Vesikään ei maistunut ollenkaan, join vain kahvia.

Autossa matkalla Turkuun mä paljastin mun miehelle, että mä olen menossa ennätystä tekemään. Mies sanoi että kyllähän hän nyt sen tiesi.
Lisäsin kyllä, että tuskin sitä enkkaa nyt tulee.
Mahaan kuitenkin koski todella paljon.

Loin kännykkääni ihan tätä kisaa varten uuden soittolistan. Nimesin sen Turku 2015.
Laitoin taktisesti listan kestoksi 54min.
Tiesin että maaliin on tultava ennen soittolistan loppumista. 

Sateisessa Turussa oli oikein helppo ja kiva juosta. Vatsakipu jäi sinne lähtöviivoille, samoin pissahätä. Sain siis juosta ilman mitään inhoittavia tuntemuksia.
Ihmiset kannustivat reitin varrella, siitähän minä nautin joka kerta.

Soittolistani jatkoi pauhaamistaan vielä maaliviivan jälkeenkin.
Ennätys oli tullut ihan itsekseen. Maalissa olin ajassa 0:52:49 :)

Kaikkiaan olin 41/376 naisista. Ja 143/661 kaikista lähtijöistä.

Voi sitä ilon määrää. Naama loisti koko viikonlopun.

Turku antoikin ihan himppusen verran lisää rohkeutta lähteä ensi viikonlopun koetokseen.
Toivon ettei sinnekkään mennä puhumaan, vaan tekemään ;)






























































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti