11. helmikuuta 2015

Paljon kohutut Freddy WRUP housut. Peppuhousut.

Olin jo tovin kaupungilla kulkiessani vahdannut naisten peppuja.
Katukuvaan olivat ilmestyneet rytinällä kuumaakin kuumemmaksi pepun tekevät Freddy WR.UP housut. Näin oli ainakin luvattu.

Pitkällisen peppujen vahtaamisen tuloksena voin rehellisesti sanoa, että kyllä siellä kaupungilla monet naurutkin sai. Freddythän ovat tietääkseni suunniteltu korostamaan -treenattua- peppua. Housut eivät kovinkaan edukseen päässeet peputtomilla naisilla.
Vaikka housujen luvataan myös kohottavan peppua, eivät nämäkään sentään treenaamatonta peppua saa treenatulta näyttämään.

Minä kuulun juurikin siihen kastiin, jotka vannoivat etten ikinä ostaisi tuollaisia naurettavia teini housuja. Jotenkin noloimmat housut mitä vain voi olla.

Myös näiden Freddyjen laadusta on puhuttu paljon. Osa liputtaa sen puolesta että housut ovat hintansa arvoiset ja todella todella ihanat jalassa. Osa taas jakaa kertomuksiaan, kuinka housut rikkoontuvat jo ensimmäisillä käyttökerroilla. Huonotuurisimmilla housut ovat ratkenneet jo päälle pukiessa. Tämä tosin voi johtua liian pienen housukoon tilaamisesta?
Housut maksavat sadan euron molemminpuolin. Kalliit ovat jos osoittautuvat kertakäyttöisiksi.

No, uteliaisuus voitti tälläkin kertaa ja niin vaan lähti freddy storelle tilaus.
Huoh. Teinihousut yli kolmekymppisellä naisella! Minulla ei myöskään ole mikään treenattu peppu. Ihan perus peppu vain ;)

Freddyt saapuivat seuraavana päivänä tilauksen tekemisestä! Naureskelin hauskaa pakkausta :D


Siinä ne nyt oli! Ihka ensimmäiset peppuhousuni. Housut saapuivat Freddy storelta ihan ennätys ajassa. Maanantaina tein ja maksoin tilaukseni, seuraavana päivänä oli jo housut jalassa! Tästä iso plussa!

Housut oli pakattu todella hauskalla tavalla. Pakkaus oli kuin karkki :) Tästä saimmekin 5vuotiaan tyttäreni kanssa hupia :D
Lisää hupia tuli kun avasin tuon nyssäkän. Housuthan olivat tosi pikkuiset! Tyttäreni ilmoitti etteivät nuo housut mahtuisi äiti sinulle. No kiva. Tottakai kuitenkin aloin kiskoa pikkuruisia pöksyjä jalkaani.

Varovaisesti vetäen kiskoin housut jalkaani, olin kuullut että housujen kangas saattaa paikkapaikoin olla haperoa. Tätä en kyllä ymmärtänyt ollenkaan. Sadan euron housut pitää kyllä saada jalkaan ilman että repeävät!
Tilatut housuni ovat kokoa S. Joku olikin jossain kirjoittanut, etteivät nämä housut hajoile, jos ei tilaa ahneuksissaan liian pientä kokoa..
Oikein nätisti sujahtivat housut jalkaan. Kangas tuntui kestävältä. Housuissa on ihan mielettömän hyvä jousto! Ihastuin vyötärökaistaleeseen piilotettuun silikoninauhaan, jonka tarkoitus on pitää housut paikoillaan kovassakin menossa.
Mä olen niin pieni, että lahkeet olivat ihan aavistuksen liian pitkät, mutta housujen materiaali antaa tuon kyllä anteeksi. Minähän olen siis 157cm "pitkä".

Molemmat lapseni ja aviomieheni saapuivat ihastelemaan jalassani olevia uusia housujani.
Kovasti kehuivat :) Räpsivät muutamat kuvatkin mun pepusta. Lasten mielestä oli niin hauskaa kun sai valokuvata peppua!


Ihan mielettömän ihanat housut jalassa! Maagista "peppuefektiä" en itse ainakaan huomaa. Ihan samanlainen tuo hanuri on muissakin housuissa.
Mieheni ehkä huomasi, ainakaan se ei saanut silmiään irti mun pepusta.
Tosin ainahan se sitä muutenkin tuijottelee, oli housuja tai ei ;)




10. helmikuuta 2015

Käännekohta.

Mä -luulen- olevani nyt "urheilullisesti" jossain käännekohdassa.

Kerroin teille siitä tytöstä joka löysi aikanaan juoksemisen riemun. Tytöstä joka -aina- hymyssä suin paineli juoksutossuissaan pitkin itä-helsingin katuja ja polkuja.

Sama tyttöhän osti itselleen hetkeä myöhemmin ensimmäisen maantiepyöränsä ja löysikin samantien pyöräilyn "helppouden".

Tyttö ui. Sai voimaa ja tukea harrastukseensa uimisesta.
Tytön intohimoksi muotoutuikin triathlon.

Kerroin myös kuinka tämä tyttö luuli osaavansa uida.
Tämä tyttö -olin- minä.

Itseasiassa luulinkin osaavani uida jo teininä, jo kauan ennen HTU.n valmennuksia.
Mutta aivan viimeistään tämä tyttö luuli noiden valmennuksien jälkeen olevansa "pro-uimari".

Helsingistä pois muuton seurauksena meni uintivalmennus uusiksi. Piti jättää hyväksi todettu uintivalmentaja ja jo toiseksi kodiksi muodostunut uimahalli.
Olisin voinut jatkaa uimista yksin.. Mutta..
Tälle tytölle kun kelpaa vain paras, oli uuden uintivalmentajan päättäminen ihan helppo juttu. Halusin valmentajan. Halusin parhaan valmentajan. Oikeastaan mulla oli alusta asti mielessä vain ja ainoastaan tasan yksi henkilö, joka tähän tehtävään minulle kelpaisi.
Ei sen vähempää kuin maailmanmestari.

Mestarin opissa sitä tämäkin tyttö kummasti nöyrtyi.
Oltiin alkupisteessä, tuntui etten ole koskaan aikaisemmin edes tajunnut että mistä vapaauinnissa on kyse.
Enkä tajua vieläkään.
Sen tajuan, ettei altaan reunalle tarvitse ottaa erikseen omaa vesipulloa.
Sitä vettä mä nielen siellä altaassa toistakymmentä litraa kuitenkin.

Mun valmentaja, eli tämä -mestari-, laittaa mut uimaan jo pelkkänä alkuverkkana matkan, jota ennen olin tuskin edes yhteensoittoon montaakaan kertaa räpiköinyt.
Mestarin johdolla kaikki palaset tuntuvat kuitenkin loksahtavan paikoilleen. Paikoin menoni kuulemma näyttää jo "kauniilta".

Kaikki tajusi jo tuosta aiemmasta tekstistä, että uudet uimatreenit ovat rankkoja. Myös henkisesti.
Mä en ole enää kovin nuori, joten kaikki uuden opettelu, kritiikin vastaanottaminen ja ohjeiden täydellinen noudattaminen vaatii vähän enemmän ponnistelua..

Sainkin juuri mun seuraavan 12 viikon valmennussuunnitelmani. Mietin hetken tuliko suunnitelma oikeaan sähköpostiosoitteeseen..
Suunnitelmahan on kuin -ihan oikean urheilijan- valmennusohjelma.
Mähän olin vain se tyttö joka rakasti juosta.

Laitoin samantien mun miehelle viestiä ja kerroin että mua naurattaa.
Kerroin parhaita palasia tästä valmennussuunnitelmasta..
Mies vastasi viestiini että rankkaa tulee olemaan, mutta itseppä halusit valmentajan.

Sepä juuri. Itse halusin.
Tein tästä vakavaa. Siirryin leikkikehästä taisteluareenalle.
Miksi?
Miksi en tyytynyt juostessani vain hymyilemään jokaiselle vastaantulijalle.
Miksi en pysähtynyt enää uimahallissa jokaisen sadan metrin jälkeen tarkkailemaan muita uimareita ja jatkamaan uimista vasta, kun syke on kokonaan tasaantunut.

Jokin ei riittänyt enää. Piti saada enemmän.
-Pitää- saada kaikki.

Valmentajalle laitoin viestin; toi uinti kuulostaa kyllä todella rankalle, mutta minähän uin.