17. joulukuuta 2015

Elämäni kallein "hankinta".

Plantaarifaskiitti on yksi elämäni kalleimmista "hankinnoista".
Se maksoi minulle painoa +15kg!

Painoa.

En voi suositella.

Tiedän että olisin voinut mm käydä uimassa.
Painoni alkoi kuitenkin kivuta ylös heti faskiitin iskettyä.
En halunnut näyttäytyä hallilla.

Tein klassiset ja jäin sohvanpohjalle makaamaan.. Ja söin..
Söin.


Oikea jalkani on vieläkin (taas) kipeä.
Aion todellakin hankkiutua eroon faskiitista ja keräämästäni painosta.

Helppoa se ei ole. Ei ainakaan yhtä helppoa kuin +15 kilon hankkiminen.

En jää kaipaamaan. Kumpaakaan.

Ei ihan suunnitellusti etene treenit kohti täysmatkaa..
Mutta jostain on aloitettava.

Nyt.

 

Mä uskon että mä pystyn tähän.
Aloitan kävelemisellä.
Päättäväisesti raahaan valaanruhoni uimahallille.
Uikkarikaupan kautta, tarvitsen uudet uikkarit,
joihin mahdun.



16. joulukuuta 2015

Luonnonkosmetiikkaa: Flow kosmetiikka




Mä käytän ihan hulluna liikaa rahaa kosmetiikkaan! Olenkin elämäni aikana testaillut ison osan markkinoilla olevasta kosmetiikasta.

Hirveän usein en uusia suosikkeja kuitenkaan löydä.
Kosmetiikkaa ostan ihan laidasta laitaan Chanelista Garnieriin ja kaikkea siltä väliltä.

Nyt olen jo pitkään ollut erityisen innoissani luonnonkosmetiikasta.  Sieltä onkin löytynyt ihan vakituiseen käyttööni muutamat suosikit :)

Tuttavallani Joonaksella on oma perheyritys Hyvinkäällä, joka valmistaa luonnonkosmetiikkaa.
Flow kosmetiikka.
Tätä pääsinkin vihdoinkin testaamaan!
Testattavanani oli shampoopala vaaleille hiuksille, kataja hiushuuhde, piparminttu jalkavoi, Kookossitruuna himalajansuolakuorinta ja sheavoi.

En ollut ikinä aiemmin pessyt hiuksiani palashampoolla, joten tämä oli tosi hauska kokeilu.
Jossain olikin mainittu että hiusten täytyy tottua pikkuhiljaa palasampooseen.

Itselläni pala jättikin ensimmäisellä käyttökerralla katajahuuhteesta huolimatta jonkun "kalvon" hiusten pinnalle.


"Blondi shampoopala sisältää sitruunaa, kehäkukkaa, kamomillaa ja neutraalihennaa, se kirkastaa erityisesti vaaleiden hiusten väriä. Sopii parhaiten kuiville, käsitellyille ja normaaleille hiuksille. Ryhdistää ja tekee hiukset ilmaviksi ja kiiltäviksi. Ei värjää hiuksia. 
Saippuapohjainen shampoopala on täysin ekologinen, se on tehty luomu kasviöljyistä, - yrteistä ja- eteerisistä öljyistä. Ei sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eikä myöskään mineraaliöljyjä. Siitä ei jää muovipulloa jätteeksi.
INCI: Sodium Cocoate*, Butyrospermum Parkii Butter*, Aqua, Ricinus Communis Seed Oil*, Calendula Officinalis Flower*, Matricaria Recutita Herb*, Cassia Angustifolia Herb*, Mel*, Citrus Limonum Oil*, Cananga Odorata Oil*, Chamomile Romain Oil*,  Rosmarinus Officinalis Leaf Extract*, Limonene**, Linalool**, Benzyl Benzoate**
* Sertifioitu luomu raaka-aine
**Esiintyy luonnostaan eteerisessä öljyssä.
Kaikki raaka-aineet täyttävät sertifioidulta luomukosmetiikalta vaadittavat kriteerit".

Huuhtelin hiukseni palapesun jälkeen hiushuuhteella, aivan kuten suositellaankin.
Huuhde poistaa kaikki palashampoot hiuksista.
Tästä tykkäsin kovasti. 
Lantrasin huuhdetta ja kaadoin saavista päähäni :D 
Hiukset jäivät tuoksumaan kesäiselle mökki-illalle :) 
Tuotetta on saatavilla myös kanervan tuoksuisenakin.


Suihkussa kuorin myös ihoni kookossitruuna himalajansuolakuorinnalla. 
Ihana tuoksu ja koostumus! 
Olisi tehnyt mieleni maistaa tätä ihanaa kuorinta-ainetta. Maltoin mieleni ;) 
Kuorinta oli todella hyvä. Uskon tämän poistavan tehokkaasti uimahallin kloorijäämät ihostani. 
Tämä kuorinta jätti muuten ihon todella pehmeäksi!

Plantaarifaskiittini seurauksena olen yrittänyt huomioida myöskin jalkojani reippaasti normaalia enemmän. 
Testattavanani olikin juuri tähän tilanteeseen sopivasti; piparmintun tuoksuinen jalkavoi. 
Voimainen koostumus tuoksui tottakai Marianne karkeilta :) 
Voi että tykkään tästä tuoksusta. 
Oli hassua käyttää "voita" jalkoihin. Aiemmat jalkavoiteet ovat olleet koostumukseltaan aina juoksevia. 
Tämä oli kiinteää. 
Mukavaa vaihtelua.

"Kosteuttaa ja hoitaa kuivaa ihoa sekä halkeilevia kantapäitä.  Voiteen sisältämä piparminttu raikastaa, viilentää ja virkistää, sypressi vähentää turvotusta ja on hyvä laskimoverenkierrolle. Väsyneet jalat kiittävät tästä!
Käytä jalkapohjille ja säärille kosteuttamaan ja hoitamaan ihoa sekä lievittämään turvotusta ja kuumotusta.
Käytä myös käsien tehohoitona.  
Säilytä helteisellä säällä jääkaapissa sillä jos tuote sulaa koostumus voi muuttua.

INCI: Butyrospermum Parkii Butter*, Cocos Nucifera Oil*,  Mentha X Piperita Oil*,  Supressus Sempervirens Oil* , Rosmarinus Officinalis Leaf Extract*, Limonene**, Linalool**
*Luomuviljelty raaka-aine
**Esiintyy luonnostaan eteerisessä öljyssä
Kaikki raaka-aineet täyttävät eurooppalaiselta luomukosmetiikalta vaadittavat kriteerit.
Sertifioituja luomu raaka-aineita 100%.
VEGAN"



Testattavista tuotteista jokapäiväiseen käyttööni vakiintui shea voi. 
Ihan pelkkää shea voita sisältävä voide. Voi on kuitenkin vatkattu kuohkeaksi, niin että se imeytyisi ihoon paremmin ja tämähän imeytyi. 

Käytän tätä mm kynsinauhoihin ja huuliin, molempiin toimii loistavasti. Tuote on tuoksuton. 
Shea voi hoitaa ja suojaa ihoa. 
Tälläinen pitäisi mielestäni löytyä ihan jokaiselta. Todellinen monitoimituote. 
Mielelläni kuulisin mihin juuri sinä käytät shea voita? 
Flow kosmetiikan kotisivuilla mainitaan tämän tuotteen sopivan hyvin myös vauvan hoitoon. 
Tämä kertonee puhtaasta tuotteesta.

Kannattaa käydä tutustumassa Flow kosmetiikan kotisivuilla heidän tuotteisiinsa. Vielä kerkeää hyvin vaikka jouluksi tilata luonnonkosmetiikkaa. Minä ainakin aion hankkia muutamat joululahjat tuolta! 



*tuotteet saatu

1. joulukuuta 2015

"Tässä on jotain mitä ei luusereiden edes kantsi koittaa himas. Tää on niille jotka päättää selvii voittajina".

Jengi on ollut jossain "marrasputkessa".
Ideana siinä oli juosta jokaisena päivänä koko marraskuun ajan.
Ihan joka päivä, niin ettei putki katkea.

Olinhan minäkin mukana eräänlaisessa marrasputkessa; En juossut askeltakaan koko marraskuussa!

Plantaarifaskiitti ei mennytkään kokonaan ohi, kiusallinen vaiva jäi vielä oikeaan jalkaani.
Eihän se juoksemista olisi kokonaan estänyt, eikä ainakaan kävelyä... Saati uimista.
Silti koko marraskuu on minun osaltani mennyt ilman minkäänlaista urheilullista aktiviteettia.

Jouduin käymään itseni kanssa jälleen kerran sen saman keskustelun, minkä olen jo muutamaankin otteeseen mukamas loppuun asti selvitellyt.
Miksi minä edes yritän?
Luulin että Kuopion SM perusmatkalla olisin saanut tämän asian jo päätökseen.
Silloinhan minulla kävi mielessä koko lajista luopuminen..
Mietin jo silloin, että jos en voi tehdä tätä täysillä, kannattaako tehdä ollenkaan?
Uho oli kuitenkin kova, minähän näytän! Triathlon on niin mun juttuni!

Miksi mun ylipäätänsä pitää pohtia tälläistä päätöntä asiaa.
Minä rakastan juosta. Rakastan uida. Rakastan kisata. Rakastan triathlonia.
Pyöräilykin on ajoittain ihan ok :D

Mä en ole enää mikään nuori.
Yli kolmikymppisenä minun pitäisi tarkkaan tietää mitä elämältäni haluan ja mitä minä todella rakastan tehdä.
No mutta minähän tiedän!
Edelleenkään intohimo ja rakkaus triathlonia kohtaan ei ole kuollut, ei edes hiipunut.
Olin jo päättänyt että kaudella 2016 olen entistä parempi.
Nopeampi ja kestävämpi :D

Elokuu 2016 toisi mukanaan elämäni ensimmäisen täysmatkan.
Tarkoitukseni oli juosta maraton vielä vuoden 2015 puolella, mutta plantaarifaskiitti muuttikin suunnitelman.
Jos jotain olen tähän ikään mennessä oppinut...
On varmasti aika selvää, ettei kaikki todellakaan aina mene kuten olet suunnitellut.

Ei mua suuremmin haittaa jos elämäni ensimmäinen kokonainen maratonini tulee eteen täysmatkan lopussa. Vähän hei haastetta elämään ;)
Meillä ei lannistuta, eikä luovuteta.


Mitä mä sitten mietin? Miksi mä mietin?

Halusin enemmän.
Mä näytin itselleni viime kaudella mihin kaikkeen pystyn.
Vastoinkäymisten jälkeen monia hyviä kisoja.
Puolimatka, jonka piti tulla kuvioon mukaan vasta ensi vuonna.
Tehty jo.
Tahdonvoimalla, sisulla ja periksiantamattomuudella mä sen tein. Sellainen minä olen, jäärä :D
Halusin kuitenkin taas enemmän.

Mun työpäivään menee arkisin 11.5h/pvä. Lähden kotoa noin 6.30 ja kotona olen noin 18.00. Lasten nukkumaanmeno on noin 20.00. Kovinkaan suuri matikkanero ei tarvitse olla laskeakseen, ettei mulla riitä vuorokaudessa tunnit kaikkeen siihen mitä mä haluan tehdä. Toki mulle kertyy vapaapäiviä. Yleensä viikonloppujen lisäksi vähintään yksi vapaa viikossa. Nämä vapaat olenkin aiemmin pyrkinyt pyhittämään treenaamiselle.

Palataan takaisin alkuun.
Nyt "marrasputkessani" olen laittanut perheeni etusijalle.
Olen skipannut "oman"aikani lähes kokonaan.
Normaalioloissakin treenimääräni ovat olleet muihin lajia harrastaviin nähden todella vähäiset, ammattilaisiin nähden ihan olemattomat.
Kapinoin itseäni vastaan, kokeilin tahtomattani miltä tuntuu olla yrittämättä sitäkään vähää.
Tämä marraskuu saikin minut pohtimaan mitä minä ihan oikeasti haluan?
Tai mihin minä oikeastaan enää pystyn.
Pystynkö antamaan itsestäni kaiken tälle lajille? Totuushan on, ettei noita matkoja ihan pelkällä tahdonvoimallakaan enää mentäisi.
Mulla on onneksi maailman paras perhe, joka tukee minua, mitä ikinä päätänkin.


Pelkällä tahdonvoimalla en saa lisää tunteja vuorokauteen.
Pyöräkään ei kulje kovempaa vain päättämällä että nyt mennään lujempaa kuin koskaan.
Marraskuun aikana kerätyt ylimääräiset kilot vyötärölläni ovat tae sille, etten saisi edes märkkäriä kiskottua päälleni.

Tässä sitä ollaan jälleen kerran.
Ihan alussa. Takaisin lähtöruudussa.

Olinko sitten onneton koko marraskuun?  Olinko kärttyinen kun en juossut? Olinko turhautunut?
Ainakin olin kipeä.
Sairastin parisen viikkoa sitkeää flunssaa ja vatsatautia.
Muutoin en ollut mielestäni sellainen kärtty, millainen yleensä olen ollut, jos en pääse urheilemaan.

Voisikohan ajatella että "marrasputkeni" olikin vain sairaudesta toipumista?
Ei kaikki 12 kuukautta vuodesta voi olla pelkkää iloa ja onnea?
Pakko mahduttaa vuoteen ainakin yksi urheilullisesti läpimätä kuukausi?

Mä luulen että mä yritän vielä.
Minähän sovitan työn, perheen ja treenit. 
Pakosta en tee mitään, en tätäkään.

Intohimo tätä lajia kohtaan on liian suuri vain hylättäväksi.
Niin kauan kuin intohimo triathloniin säilyy, niin pitkään on minun tehtäväni sovittaa kaikki palaset elämässäni oikeille paikoilleen.
Minun on pidettävä huoli myös perheeni onnellisuudesta. Heistä kenenkään ei pidä ikinä koskaan joutua tuntemaan "häviävänsä" triathlonille.

En ole ihan varma pystynkö tähän tälläkään kertaa.
Pystynkö hautaamaan lopullisesti ajatuksen lajin hylkäämisestä.

Puhuin tästä tänään myös töissäni. Minulle sanottiin että ainahan sä voit "vain" juosta. Se ei vaatisi niin paljon aikaa.
Nimenomaan, VAIN juosta.
Vastasin takaisin vitsillä; Näytänkö mä -vain- juoksijalle?

Näin minä sitten ihan kuin vahingossa vastasin kovinkin yksinkertaisesti ja kivuttomasti myös itselleni.

Palasin muistoissani viime kesään, kuvittelin kaikki ihanat kisamatkamme. Elin uudestaan ja uudestaan sen tunteen kun olen vedessä odottamassa starttia.
Muistin kuinka nousin vedestä ylös ja juoksin omalle pyörälleni.
Se tunne kun odotin koko pyöräilyn ajan, että pääsen vain äkkiä juoksemaan :D (okei, hetkittäin pyörän päällä on ihan mielettömän siisti olla)
Tunne kun juokset maaliin.
Kyynel silmäkulmassa ja pieni virne naamalla.
Mä tein sen.

Se kaikki on ihan heittämällä kaiken tämän arvoista.
Enemmänkin, paljon enemmän.




11. marraskuuta 2015

Supermood Supermood Supermood!

Kuten tiedätte, minä olen vähän (totaalinen!) välineurheilija.
Minulle on kaikki kaikessa hyvät varusteet.
Mitä enemmän luksusta, sitä parempi ;)

Koska blogini sisältö on pääsääntöisesti höpötystä triathlon elämästäni, ovat useimmat esittelemäni tuotteet luonnollisesti urheiluvarusteita.
Toki tänne muutamat "minun elämäni" luksustuotteetkin pääsevät näytille :)
 
Olenkin testaillut paljon erilaisia triathlon varusteita. Tänne blogiin päätyvät kuitenkin vain ne parhaat varusteet.
Tuotteet jotka olen rankannut itselleni parhaiksi.

Nyt halusin kirjoittaa vähän erilaista asiaa.
Ihonhoito asiaa.

Ihoni joutuu urheilijana todella koville.
Aina painatetaan ulkona; helteessä, sateessa, pakkasessa.. Uidaan, pyöräillään, juostaan.. Kelillä kuin kelillä ollaan ulkona.
Jos en ole ulkona, olen uimahallissa. Hallissa klooriveden armoilla.
Käyn myös jokaisen treenin jälkeen suihkussa.
Ihoni on todellakin kovilla.

Perusrutiineihin minulla kuuluvat päivä- ja yövoide, silmänympärysvoide, vartalorasvat, vartalosuihkeet ja huulirasvat.
Ilman näitä ihoni olisi kuiva kuin korppu!

Luottotuotteitani ovat tähän asti olleet Cliniquen all about the eyes silmänympärysvoide, Cliniquen yövoide, Philosophy päivävoide, Vaseline vartalovoidesuihke ja miljoona erilaista huulirasvaa.

Meikinpoistossa olen tykästynyt Philosophyn ja Chanelin tuotteisiin.

Olin ihan super innoissani kun kuulin että ihanaakin ihanampi Anne Kukkohovi on perustanut Supermood nimisen kauneudenhoitosarjan.
Supermood on tottakai luonnonmukainen.
Tuotteet kehitellään ja valmistetaan Suomessa. Tästä iso plussa lisää!

Olin jo muutaman kerran kerennyt käydä Supermood tuotteita hypistelemässä Sokoksella, ennen kuin sitten sain käsiini omat valloittavat Supermoodini. Supermoodit olivat ehdottomasti minun must have! -listallani.
 

Tämän postauksen kuvat on otettu Kiikunlähteellä Hollolassa.

Minä olin rakastunut tähän tuoteperheeseen melkein jo ennen tuotteiden minulle saapumista!
Niin hyvälle Supermood mielestäni vaikutti.

Vihdoin Supermood tuotepaketin hyppysiini saatuani, aloitin välittömästi kokeiluni Egoboost Inner Beauty ravintolisällä.
Kyllä, sisäisesti nautittava
ravintolisäjauhe, jonka pääraaka-aineet ovat immuniteettia vahvistava pakurikääpä ja korkealaatuinen kiinteyttävä kollageeni.

"Pakurikääpää on käytetty vuosisatojen ajan ihon eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen. Pakuriuute sisältää poikkeuksellisen määrän terveyttä edistäviä antioksidantteja.
Kollageeni rakentaa ja kosteuttaa ihoa ja saa sen näyttämään kiinteämmältä, sileämmältä ja kimmoisammalta. Kollageeni muodostaa 30 % ihmisen elimistön proteiinista ja sitä löytyy erityisesti ihosta. Noin 25 vuoden iässä elimistö alkaa menettää kykynsä tuottaa uutta kollageenia. Kollageenin puute johtaa useisiin ihon ikääntymisen merkkeihin, kuten esimerkiksi ihon rypyt, juonteet ja veltostunut iho sekä couperosa ja pigmenttiläiskät".

Heti ensimmäiseksi ilahduin jauheen väristä; pinkkiä :)
Väri tulee mustaherukasta, joka jauheessa aavistuksen maistuukin.
Sekoitin jauheen ensimmäisellä kerralla pelkkään veteen, joten odotin että juoma ei ainakaan maistuisi hyvälle.
Olin väärässä. Maku oli miellyttävä.
Vielä en osaa sanoa tekeekö tämä lisäravinne ihmeitä, palaan asiaan käytettyäni tämän purkillisen loppuun.
Jauhetta annostellaan vain 1rkl vuorokaudessa, joten purkki kestää tovin.


Egoboost ravintolisä. Sisältää mm kollageenia.







Ihoni kuorinnan suhteen olen ollut todella tarkka. Oikeastaan vain Philosophyn microdelivery peel c-vitamiinikuorinta on ansainnut paikkansa minun kosmetiikkarutineihini.

Nyt kuitenkin Supermoodilta löytyi haastaja! Youth Glo The Luxury Peel.

"Sensaatiomaisen tehokas kuorintavoide. Se vilkastuttaa ihosolujen uusiutumista hedelmähappojen ansiosta, jolloin uusi ja heleä iho tulee välittömästi näkyviin".

"Voimakkaasti ihoa kuoriva voide. Herkälle iholle suosittelemme vaikutusajaksi ensimmäisellä kerralla 60 sekuntia, muille ihotyypeille 5-10 minuuttia ja huuhtele pois vedellä. Ihon punoitus on kuorinnan jälkeen luonnollista ja se häviää itsestään. Käyttösuositus korkeintaan kerran viikossa".

Luxury Peel hurmasi minut välittömästi tuoksullaan.
Mielestäni se tuoksui ihan spearmint purukumille. Raikas ihana tuoksu!
Ensimmäisellä kerralla pidin ainetta kasvoillani tosiaan vain noin minuutin, kuten ohje suositteli ensimmäistä kertaa tuotetta kokeilevalle.
Punoitusta ei minulle ekalla kerralla tullut ollenkaan. Toisella kertaa laitoin aineen kasvoilleni saunan jälkeen. Annoin vaikuttaa noin viitisen minuuttia. Tunsin kuinka ihostani alkoi huokua elinvoimaa!
pesun jälkeen "toivottu" punoituskin oli saavutettu.

Tästä tuotteesta tykkäsin todella paljon!
Ihan varmasti irrottaa uimahallin kloorijäämät pois kasvojeni iholta!



Youth Glo sarjasta testasin myös The Babyface Mask naamiota.
Olen todella huono käyttämään naamioita, kun en koskaan jaksa antaa aineen vaikuttaa koko vaikutusaikaa.
Babyface Mask naamion vaikutusajaksi suositellaan 10-20 minuuttia.
Luulen että olen jokaisella kerralla malttanut noin 5 min..

"Voimakkaasti heleyttävä kasvonaamio, joka antaa iholle nuorekkaan hehkun. Se ravitsee ja napakoittaa ikääntynyttä ihoa".

"Sivele voidetta reilusti kasvoille, välttäen silmänympärysihoa. Anna vaikuttaa n. 10-20 min ja huuhtele pois vedellä. Naamiota voi käyttää sellaisenaan tai Youth Glo Luxury Peel kuorinnan jälkeen".

Tuote levittyy kivasti iholle, eikä valu yhtään.

Lupaan seuraavalla kerralla malttaa kokonaiset 20 min..



Egoboostin The Perfect Day päivävoide oli oikea yllättäjä!
Lyhyesti ja ytimekkäästi; tämä voide teki minulla ainakin kaiken minkä lupasikin.

"Pehmeä ja napakoittava päivävoide, jonka menthol-uute herättää ihon ja raikastaa sen yleisilmettä.
Tehokasta pakurikääpää suoraan suomalaisesta metsästä. Suuri pakurikääpäpitoisuus vahvistaa ihoa ja tasoittaa ihon pintaa. Yleisesti perusainesosaöljynä käytetyn oliiviöljyn rasvahappokoostumus mukautuu erittäin hyvin ihoon. Oliiviöljy on uudistava, rakentava, rauhoittava ja silottava vapaiden radikaalien sieppaaja. Manteliöljyssä on runsaasti A- ja E-vitamiineja, luonnonmukaisia happoja ja fenoliyhdisteitä, kuten proantosyanidiinejä ja flavonoideja. Manteliöljy rauhoittaa, kosteuttaa, pehmentää ja vähentää vapaiden radikaalien haitallisia vaikutuksia.
Öljyä suositellaan ulkoiseen käyttöön. Se suojaa tulehduksia vastaan ja sillä on tehokas parantava vaikutus. Öljy sopii herkälle, mutta myös rasvoittuvalle iholle normalisoimaan ihon rasvatasapainoa. Piparminttuöljyllä on viilentävä ja raikastava vaikutus".

Minun mielestäni tuotteen tuoksu oli kovin "metsäinen".
Tykkäsin.
Levittyi helposti, eikä lähtenyt rullaantumaan meikkivoiteen alla.

Vakiotuote aamuisin meikin alle. Tämä voide kulkee mukana myös treeneissä. Lisään ohuen kerroksen lähes jokaisen suihkun jälkeen.

Harmittaa kun en ottanut ennen ja jälkeen kuvia kasvoistani. Voisin nimittäin vannoa, että muutamat juonteet ovat kaikonneet ihostani lähes kokonaan!







"Tuoksutaivas" tuotteeksi ylsi Beauty Sleep Youth Restoring Night Cream.
Ai että mikä tuoksu!
En ole tietoinen miltä tämän pitäisi tuoksua, tai mitä tämän yövoiteen tuoksussa on haettu, mutta ihan ehdottomasti tämä tuoksuu minun nenääni hattaroille, sokerille ja paahdetuille vaahtokarkeille! Taivaallinen tuoksu!
7 vuotiaan poikani mielestä tämä voide tuoksuu hieman muovailuvahalle. Hänkin tykkäsi kovasti tuotteen tuoksusta.
Jos muuten olette jo kokeilleet tai aiotte kokeilla tätä yövoidetta, kuulisin mieluusti miltä tämä teidän mielestänne tuoksuu? :)

Olin ihan myyty jo heti ensimmäisenä iltana kun tätä kasvoilleni ja kaulalleni levitin.
Koostumus on myös todella kiva, ei jää tahmaamaan ollenkaan. Tuntuu että voide imeytyy heti. Vain tuoksu jää iholle :)
Ihan kuin aamulla iho todellakin olisi hyvin levänneen näköinen.

"Koostumukseltaan runsas ja ylellinen, erittäin kosteuttava yövoide. Pääraaka-aineena on merifenkolin kantasolu-uute, joka kosteuttaa ja palauttaa ihoa solutasolla".

Purkin ulkonäkö hurmasi minut tässäkin tuotteessa.
Lisäksi pumppupullo on helppo ja miellyttävä käyttää.

Mutta se tuoksu. Täysi 10!
Tätä olisin voinut ostaa jo pelkän tuoksun perusteella ;)


Todellisen löydön esittelen viimeisenä; Egoboost Eyes Wide Open seerumi!

Tässä on tuote jota olen luultavasti etsinyt koko aikuisikäni.

"Silmänympärysihoa kiinteyttävä ja tiukentava seerumi, joka tekee ilmeestä raikkaan ja levänneen".

"Tehokasta pakurikääpää suoraan suomalaisesta metsästä. Suuri pakurikääpäpitoisuus vahvistaa ihoa ja tasoittaa ihon pintaa. Liftonin® Xpress vähentää välittömästi kasvojen juonteita. Lopputuloksena on fyysisesti tiukempi iho, hellävaraisesti ja nopeasti".

Oikealla todellinen löytö! Supermood Egoboost Eyes Wide Open seerumi!

Minulla on ns raskaat luomet. Olenkin ihan koko aikuisikäni metsästänyt tehokasta silmänympärysvoidetta, jonka olen toivonut kiinteyttävän OIKEASTI silmänympärysihoani.

Nyt olen sellaisen löytänyt.
Ihan mieletön tuote.
En tiedä saanko mainostaa tätä tuotetta näkymättömänä teippinä, joka nostaa minun raskaat luomeni ylös. Mutta pakko kertoa miten minä tämän tuotteen koen!
Eyes Wide Open oikeasti avaa minun silmäni!
Tämä tuote päätyy ehdottomasti myös äidilleni pukinkonttiin. Hänellä on myös raskaat luomet. Ihan varmasti ihastuu tähän seerumiin hänkin.

Olen rakastunut.

Hieman naurettavaa, mutta nämä Supermoodit saatuani, olen alkanut odottaa aamuherätyksiä.
Pääsen omaan salaiseen valtakuntaani kosmetiikan maailmaan.
Jokaisesta päivästäni tulee loistava, kun saan aloittaa aamuni tälläisessä luksus hemmottelussa. Suosittelen ihan jokaista panostamaan kunnollisiin kosmetiikkatuotteisiin!
Jos esimerkiksi pidät itsestäsi huolta puhtaalla ruokavaliolla, et varmaan halua ihosikaan läpi mitään ylimääräistä "moskaa" elimistöösi? 

Supermoodin sivuilla (taas!) surffaillessani löysinkin vielä muutamia must have -tuotteita :)

En malta odottaa seuraavaa kisakautta!
Kisoissahan en käytä meikkiä ollenkaan, mutta minulle on todella tärkeää, että ihoni näyttäisi siellä puuskuttaessani freesille :)
Aika jännä että kisakuumettaan voi nostaa myös kosmetiikan avulla..
No minä näemmä voin!

Nyt vedetään kaikki treenit ja tulevat kisat sellasella moodilla että oksat pois!
Supermoodilla!



*yhteistyö

7. marraskuuta 2015

SkiExpo 2015 messukeskus Helsinki 30.10-1.11.2015

Vitsit että oli siistiä olla mukana Skiexpo messuilla.
Messujen tarkoitus oli (taas) pitkälti motivaation etsiminen..
On (taas) ollut jotenkin hukassa koko motivaatio.

Viime talvena ostetut uudet suksetkin odottelevat malttamattomina laduille pääsyä.
Edellisen vuodenhan sukset viettivät kaapissa, latujen sijaan.
Miksi?
Hiihtäminen olikin odotettua raskaampaa.
Mä en ehkä ollutkaan enää hiihtoihminen..
Olisin kyllä kovasti halunnut olla.

Haluan edelleen olla!

Tästä syystä nämä messut tulivatkin juuri oikeaan aikaan.

Menimme messuille lauantaina. Messut olivat avoinna perjantaista sunnuntaihin.
Ihmettelimme valtavaa määrää ihmisiä!
Samaan aikaan messukeskuksessa oli myös DigiExpo messut, tämä toi tottakai paljon lisää vilinää halliin.



Ihania urheiluvaatteita! Messut olivat täynnä toinen toistaan upeampia vaatteita. Jotenkin olen nyt todella mieltynyt keltaiseen väriin. Varmaan mun pyöräilykypärän takia :D Kypärän takia on tullut hankittua jo mätsäävät säärystimet ja kynsilakatkin!



Istumatyötä tekevänä olin innoissani Humantool tuoleista. Ratsastaja aikoinani olinkin näitä jo kokeillut, tykkäsin kyllä. Omaa Humantoolia en ole vielä jostain syystä hankkinut.
Itse istuinta olisi kätevä kuljettaa mukanaan työn ja kodin välillä; istuin asetetaan tuolin päälle, jossa se pysyykin hyvin paikoillaan.
Messuilla oli paljon erilaisia kuoseja tarjolla.







Viihdyimme messuilla reilu nelisen tuntia.
Ostoksia emme kauheasti tehneet. Muutamat välttämättömät varustehankinnat talven hiihtokauteen.

Mä haluan äkkiä lunta maahan.
En malta odottaa että saan kaivaa sukset kaapin perukoilta. Uusi yritys tehdä minusta hiihtäjä taas.
Jospa se alkaisi sujua.
Kauheasti tekisi mieleni kisata muutamat hiihtokisatkin. Viimeksi yläasteella olen hiihtokisoissa "edustanut".
Finlandia-hiihto vois olla just mun juttu ;)
Ainahan pitää olla unelmia :D

Kovasti tuli ideoita tulevaan talveen. Paljon rahanmenoa luvassa, jos kaikki varusteeni päivitetään keltaisiksi.




*messuliput saatu




27. lokakuuta 2015

Skiexpo 30.10.-1.11.2015 Lippuarvonta!!

Tulevana viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa päästäänkin jo ennakkoon haukkaamaan hieman raitista talvi-ilmaa.
Päästään hypistelemään uutuuksia, tapaamaan samanhenkistä porukkaa ja imemään kaikki mahdolliset uudet opit itseemme, parantaaksemme tulevia treenejämme.
Jos minäkin vaikka alkaisin vihdoin käyttämään niitä viime talvena saamiani suksia ;)

Mä ainakin olen ihan super innoissani! Messukeskuksessa on nimittäin Skiexpo 2015 messut perjantaista sunnuntaihin.

Blogini sai kunnian arpoa 2 lipun paketin! Oon tästä itse ainakin tosi innoissani :)
Toivottavasti liput löytävät pikaisesti yhtä innostuneet messukävijät kuin minä :D

Osallistu lippupaketin arvontaan kommentoimalla mikä sinun mielestäsi on just mun blogissani parasta :)

Kommentin voit jättää tähän postaukseen tai laittaa kommenttisi sähköpostilla outi.strengell@gmail.com

Voittajan arvon ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti torstaina 29.10.  Klo 12.00.
Huomaa lyhyt osallistumisaika! Muista myös liittää kommenttiisi mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyttä.

Voittaja saa lunastaa henkilökorttia vastaan lippunsa suoraan messukeskuksen lippujen noutopisteeltä :)

Onnea arvontaan!


25. lokakuuta 2015

Elämää plantaarifaskiitin jälkeen...

Kantakalvontulehdus eli plantaarifaskiitti on nyt ainakin toistaiseksi selätetty.
Selvisin yhdellä lääkekuurilla ja kymmenellä kertyneellä lisäkilolla.
Noh, mielestäni ihan kohtuullista.

Valittelin ja ihmettelin täällä blogissani tuota ihmeellistä vaivaani. Enhän ollut kuullutkaan koko fuckskiitista.. faskiitista aiemmin.

Narinani seurauksena minuun otti yhteyttä Karkkilalaisen Sabora Pharma Oy.n vientipäällikkö. Hänellä olikin minulle todella hyviä uutisia: Sain testattavakseni Thermoskin plantaarifaskiittiyölastat molempiin jalkoihini ja päiväkäyttöön sain Thermoskin FXT sukat.



Aloitin yölastojen käytön välittömästi suurin odotuksin.

Ensimäisenä yönä jouduin kuitenkin repimään tuet kesken pois, kun tuki ikäänkuin venytti ukkovarpaideni kynsiä ylöspäin. Tämä tietysti aiheutti sietämätöntä kipua.
Seuraavana yönä ongelma oli lähes kokonaan poistunut.
Olin leikannut varpaideni kynnet todella todella lyhyiksi! (tottakai olen aiemminkin pitänyt kynnet lähes olemattomina, mutta ilmeisesti sitten olivat kuitenkin liian pitkät..)

Yölastoja käytinkin tunnollisesti lähes jokaisena yönä.
Lastojen tarkoitus on venyttää jalkapohjaa juuri oikeasta kohdasta ja täten nopeuttaa paranemista.



En oikein osaa sanoa oliko lastoista oikeasti hyötyä. No, eipä noista ainakaan haittaakaan ollut :)

Plussana täytyy kyllä mainita, että varpaiden paleleminen loppui tukien myötä kokonaan.
En tiedä mistä johtuu, mutta tukien lopettamisen jälkeenkään ei varpaitani enää ole palellut ollenkaan!

Noista Thermoskin FXT sukista mä tykkäsin ihan hulluna!
Nämä sukathan on kehitetty nimenomaan plantaarifaskiittiin.
Sen kyllä tunsi!
Ihan mieletön tuki heti ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen. Näissä sukissa on kompressio juuri oikeissa paikoissa.
Sukat olivatkin minulla jokapäiväisessä käytössä.
Nämä sukat olivat luonnollinen valinta juoksulenkkareihini, heti kun pääsin varovaisesti kävelyä ja juoksua kokeilemaan. Toimivat siinäkin erinomaisesti.
Näitä sukkia suosittelen!
Sukat pesin 30 asteessa. Tuki ei huonontunut pesujen myötä yhtään.




Mitä tein ja mitä jätin tekemättä plantaarifaskiittini kourissa?
Värjäilin hiuksiani useaan otteeseen.
Ostelin ja testailin rutkasti uusia meikkejä.
Söin paljon.
En liikkunut yhtään.

Elokuun 29.päivä oli viimeinen liikunnallinen päiväni ennen totaalista lepoa.
Lepoa, joka jatkui aina lokakuun alkuun saakka.

Levossa ollessani minä vannoin, etten enää ikinä koskaan jättäisi yhtään treeniä välistä!
Kunhan vain jalkani taas kestäisivät juoksemista, juoksisin aamuvarhaisesta iltamyöhään, satoi tai paistoi.

Nyt olen parantunut.

Käytän päivittäin rutkasti energiaa treenaamisen aloittamisen suunnitteluun.
Kerään motivaatiota, nähdäkseni itseni kirmaamassa kaatosateessa pilkkopimeässä juoksupolulla.

Olen ostanut motivaatiovaatteita.
Uusia syksyisiä juoksuvaatteita.
Kokoa suurempia, kuin ennen plantaarifaskiittia.



*Osittain yhteistyössä toteutettu


17. syyskuuta 2015

No legs, no horse. Plantaarifaskiitti.

Entisen elämäni hevosmaailmassa oli sanonta; no legs, no horse.
Ei jalkoja, ei hevosta.
Jos hevoselta menee jalka, et tee sillä enää mitään. Toki "jalattomia" hevosia pystyi tietyssä määrin käyttämään esimerkiksi siitokseen tai ihan vain "pulla"hevosina.

29.8. lauantaiaamuna herätessäni tunsin molemmissa jalkapohjissani kipua. En silloin vielä kiinnittänyt tähän huomiota.
Samana iltana olin Helsinki Midnight Run startissa. Muistan kuinka siinä lähtölaukausta odotellessa koetin väännellä ja käännellä mun jalkoja, koska niihin koski.
Kipu oli kummallista.
Minulla on todella kova kipukynnys, joten en ollut kiinnittänyt tähän oikeastaan mitään huomiota, kuin nyt muistellessani.
Tulkitsin kivun johtuvan vain treenin puutteesta.
Juostessa en muista kipua tunteneeni. Kylkipiston muistan, ehkä se veikin huomioni kokonaan pois jaloista?

Seuraavana aamuna en kyennyt sängystä noustessani kävelemään.
Tai oikeastaan, en kyennyt kummallakaan jalalla astumaan edes maahan.
Ihmettelin tätä todella paljon.
Diagnosoinkin itse jalkojeni olevan ylirasittuneet. Suosiolla jättäisin juoksemisen hetkeksi treeniohjelmasta pois.

Pian huomasin ettei kipu lopu.
Kipu oli aamuisin lähes sietämätön.
Töissä istuessani kipu oli siedettävä.
Käveleminen ja jopa seisominen oli tuskaista.
Juoksusta enää vain haaveilin.

Etsin tietoa netistä.
Kyselin toisilta juoksijoilta ja triathlonisteilta.
Tulos oli kovin yksimielinen; olin sairastunut plantaarifaskiittiin!
Jalkapohjan kalvojänteen kiinnitysalueen tulehdukseen.
Molemmat jalkani olivat tulehduksen vallassa.

Mitä minä nyt teen?
Mun on saatava juosta! Eivät minun jalkani mene rikki!
Pikkuisen kokeilun tein, ettenkö muka edes vähän voisi juosta?
En pystynyt. En todellakaan pystynyt juoksemaan.
Olin jalaton. Olin onneton. Olin kärttyinen.

Lääkärissä..

Lääkärille ilmoitin heti kättelyssä, etten todellakaan suostu sairaslomalle, enkä suostu syömään mitään lääkkeitä.
Pitkään jouduin vakuuttelemaan lääkäriä, että mulla todellakin on istumatyö, en juoksentele töissäni. Tätähän ei voi tosin ennalta tietää, mutta jätin mainitsematta..
En siis joutunut saikulle.
Lääkkeiltä en välttynyt.
Tulehdus oli kuulemma todella paha. Jouduin lääkekuurille.
Kuurin syötyäni ja levättyäni noin kuukauden (!!), uskoi lääkäri vakaasti että juoksisin taas.
Vinkkejä sateli jokasuunnalta.. Venytyssukkaa, rullailua, pallojenpyörittelyä jalkapohjilla, kylmäystä, tukipohjallisia...
Mikään ei vain tuntunut auttavan.

Olen totaalisen hyödytön ilman toimivia jalkojani.
Kärttyisyyteni tarttuu ympäristööni.
Olen surullinen.
Varmasti teen nyt pienistäkin asioista jättimäisiä.

Saisin uida, mutta olen kieltäytynyt siitäkin.
En tahdo.
Jos en saa juosta, en tahdo tehdä mitään.
Olen vain syönyt.
Syömiseni on karannut käsistä. Syön epäterveellisiä ruokia, lohturuokaa.
Olen lihonut todella lyhyessä ajassa, TODELLA paljon.

Ymmärrän nyt tuon sanonnan; no legs, no horse, ihan täysin.
Verrattavissa omaan tilanteeseeni.
Ei ole minua, jos minulla ei ole jalkoja.



Kisakauteen 2016 on onneksi vielä aikaa..
Tosin jos suunniteltu treenaaminen vaihtuukin toipumiseeni, tuo se kaudelle 2016 mukanaan aivan uusia haasteita.
Ensimmäinen täysmatkani ja ensimmäinen maratonini.. Treenattu; levolla ja syömisellä.

Siitokseenkaan minua ei voi enää käyttää.
Googlasin saamani lääkkeet; Älä käytä jos suunnittelet raskaaksi tulemista.
Heikentää hedelmällisyyttä.
No kiva.





1. syyskuuta 2015

Midnight Run Helsinki 2015; Voittaja vai luovuttaja?

Olen tänä vuonna joutunut useaan otteeseen miettimään, että kumpi oikeastaan onkaan säälittävämpää; yrittää kovatahtoisesti tehdä jotain missä on todella huono, vaiko sitten luovuttaa ihan suosiolla?

Tämän kauden tuloslistoilla nimeni perässä on useita -ei niin kovin hyviä- aikoja.
Kauteni 2015 alkoi keskenmenoni jälkeen, kesäkuussa Helsinki Half Maratonilla.
HHM oli maksettu minulle jo ennen raskaaksi tulemista.
En nähnyt syytä jäädä valmiiksi maksetusta kisasta pois.
Olinhan tehnyt keskenmenon jälkeen päätöksen kisata jo kaudella 2015.
Jostain oli aloitettava.
Odotetusti juoksinkin HHM.n paljon viime vuonna juoksemiani puolikkaita huonommin.
Tämä ei kuitenkaan harmittanut minua yhtään, vaan olin ylpeä itsestäni.
Ei ollut mitään väliä, että nimeni perässä oleva aika on viimeisiä aikojani huonompi. 
Olin ylpeä, olinhan pystynyt palaamaan nopeassa ajassa takaisin kisojen pariin ja nautin juoksemisesta ihan mielettömän paljon.
Mun juttu.

Kisat on mun juttu.
Niitä kierrettiin koko kesä, triathlonia ja juoksua.
Kympin ennätyskin tuli alkukaudesta Turussa helposti, töitä tekemättä. (Naurattaa tuo -helposti-)

Nyt olin täysin valmis tekemään uuden ennätyksen.
Kuntoni oli noussut kohisten (taas naurattaa). Kaikki palaset olivat paikoillaan.

Midnight Run on minulle tuttu viime vuodesta.
Silloin otin koko tapahtuman ihan juoksusta ja tunnelmasta nauttimisen kannalta.
Taisinpa vielä tuolloin pysähtyä vesipisteillekin juomaan.

Tiedossa oli että juoksemassa on noin 10000 muutakin, se tekee ennätyksen tavoittelustani haastavempaa.
Olin valmis.

Illalla ysin pintaan starttaava Midnight Run on reittinsä, tunnelmansa ja hieman jo syksyisen Helsingin puolesta aivan loisto tapahtuma!
Sellainen hyvänmielen juoksutapahtuma.
Minäkään en suurena jännittäjänä jännittänyt tänään yhtään.
Olisi ehkä pitänyt..

Sinipaitaisia juoksijoita odottelemassa pääsyä baanalle.

Meidän hääkirkkomme muistuttamassa ihanasta päivästämme.

Pikku kannustaja.
Juoksu starttasi noin 21.15.
Oli mukavan hämärää. Ilma oli ihana! Ei kylmä, eikä kuuma.
Sain hyvän lähdön ja painelinkin ensimmäisen kilometrin ihan ok vauhtia.
Laskeskelin että helposti menee tänään kymppi 50 minuuttiin.
Tätä en kuitenkaan ollut ääneen sanonut.
Mieheni kyllä toivoi minun alittavan 50 min.
Juoksisi itse..

Helsinki City Triathlonilla jo tapaamani uusi erittäin epämiellyttävä tuttavuus; kylkipisto saapui tännekin minun seurakseni. Kipu alkoi 2 km kohdalla todella voimakkaana.
Mitään syytä tähän en ollut löytänyt. Kaikki mahdolliset tekijät jotka olisivat mitenkään voineet tuota pistoa aiheuttaa, olin eliminoinut pois.
Vauhtiani en kuitenkaan hidastanut.
Siihen ei ollut varaa.
Polaria vilkaistessa noin 3km kohdalla olin varma että Polar on mennyt rikki.
Sykkeeksi näytti 179! Ei mulla juostessa syke tollasissa lukemissa huitele.
Olo oli muutenkin aika kamala. Kylkeen pisti vähän samaan tapaan kuin sieltä olisi joku sisäelin poksahtamassa.

Viking Linen terminaalin kohdalla oli huonovointinen risteilyltä palaava rouva kontillaan maassa, häntä järjestyksenvalvoja koetti auttaa ylös.
Mietin kummallakohan meistä mahtaa olla kamalampi olo.
En itse tiedä miltä tuntuu olla niin humalassa etteivät jalat enää kanna.
Veikkasin että minulla on asiat kylkipistosta huolimatta paremmin.

Tiesin että pisto jossain kohtaa loppuisi.
Ei se määräänsä kauempaa koske.
Vauhtini kuitenkin hiljeni ihan vaistomaisesti.
5km kohdalla Polari näytti juostuksi ajaksi 28 min.
Noloa.

Nopeasti laskin että pakko mennä toinen 5km huomattavasti vauhdikkaammin, muuten 10km aikani olisi päälle 56 min. Viimeistään tässä kohtaa olisin voinut jättää koko juoksun kesken. Tajuntaani meni tieto, ettei ennätystä tänään juosta.
Ei hyvä.
Kuin huomaamatta oli kylkikipu lieventynyt.
Matkalla oli kaksi juomapistettä, joihin en kumpaankaan pysähtynyt. Ei ollut aikaa.
Minulla ei myöskään ollut omaa vesipulloa mukanani.
10 km pitää selvitä ilman juotavaa, varsinkaan kun ei ollut hellettä.


Koko loppumatkan olikin aivan järjetön jano. Vannoin taas juovani ainakin 10 litraa vettä maaliin päästyäni.
Juoksu alkoi tuntua kivalle. Tätä vartenhan olin tänne ilmoittautunut.
Siksi että on kivaa. En siksi että saisin tulosluetteloon uuden ennätyksen.
Vai oliko se toisinpäin?

Matkan varrella oli ihania kannustajia. Muutamat kannusti että "kaunis pitkä kevyt askel".
Olisivatpa tienneet mitä käyn pääni sisällä läpi.

Maalissa olin ajassa 00:59:05.
Mitä?
Viime vuoden "leikkimällä" juostu Midnight Run aikanikin oli tätä parempi!

Vilkaisin maalissa Polariani. Ilmoitti keskisykkeeksi 176 ja maksimiksi 189!
Mietin että kenenkähän kellosta minä näitä sykkeitä katselen.



Samantien autolle päästyäni palasi sietämätön kylkikipu. Mieheni koetti pakottaa minua lääkäriin, en suostunut.
Puitiin huonoa juoksuani.
Koetettiin keksiä mistä kylkipisto johtuu. Ylirasituksesta?
Enkö ole malttanut kisakaudella palautua maltillisesti.

Selityksiä ja syitä.
Muistuttaisin itselleni; voittajat ei valita, valittajat ei voita.

Tulosluettelo puhuu karua kieltään. Minun nimeni perässä on aika, josta en ole ylpeä. Aika jota häpeän. Aika jota en tahtoisi kenenkään näkevän.

Nimeni on kuitenkin tuloslistalla.
En ole jättänyt menemättä kisaan.
En ole keskeyttänyt kisaa.

Säälittävää tai ei, minä jatkan juoksemista.
Minun nimeni nähdään jatkossakin lähtölistojen ohella myöskin tulosluetteloissa.




23. elokuuta 2015

Helsinki City Triathlon 2015 (300m, 10km, 3km)

Olen surullinen kun kisakausi 2015 on jo takana.
Tähän kauteen olikin mahtunut monia monia onnistumisia, kyyneliä, iloja ja surujakin.

En edes enää muista mikä oli ollut kauden päätavoitteeni.
Olisikohan ollut Joroisten sprintti?
Alkuvuodesta perusmatkakin tuntui vasta kauden 2016 tavoitteelta.

Kuitenkin starttasin ensimmäisen perusmatkani heinäkuulla Vierumäellä.
Tätä seurasikin kaksi perusmatkaa lisää, joista toinen olikin jo SM kisa.

Puolivahingossa kauteeni mahtui myös elämäni ensimmäinen puolimatka.
Puolimatkalta maaliin juostessani minut valtasi todella tyhjä tunne.
Tässäkö tämä nyt oli?
Olisin halunnut enemmän.
Olisin halunnut vielä lisää puolimatkoja. Olisin halunnut tehdä jo nyt ensimmäisen täysmatkani.
Tahdon kisata.
Ei kisakausi voi millään loppua tähän.
Ei.

Viime vuonna olin ryssinyt Helsinki City Triathlonissa oikein olantakaa.
Olin kyllä uinut 300m, olin pyöräillyt vaaditun 10km, mutta se juoksu..
Juoksin kierroksen liian vähän. 3km sijasta tämä mimmi juoksikin vain 1,5km ja paineli maaliin.
Tämä harmitti pitkään!
Olin itselleni niin vihainen.
En koskaan kirjoittanut tänne blogiin kunnon raporttia asiasta. Ohimennen vain mainitsin että tunaroin sen HCT.n kokonaan.

Tälle kaudelle oli oikeastaan aika turha enää ottaa noin lyhyttä matkaa.
Mutta minun oli aivan pakko saada viime vuoden "möröt" karkoitettua lopullisesti.
Samalla pääsisin vielä kisaamaan!

Kisapäivä oli todella kuuma.
Onneksi kilpapyörä lähtö, missä olin mukana, starttasi vasta 17.55. Pahin helle olisi jo takana.
Saavuimme hyvissä ajoin kisapaikalle stadikalle mieheni ja poikani kanssa.

Haettuani kisanumeron, tägin, uimalakin ym sponsorien "herkut", numeroin tottuneesti varusteeni ja laitoin kaiken valmiiksi.
Kaikki jännittäminen oli poissa. Tuntui tosiaan vähän samalle, kuin olisi leikkipuistoon päässyt. Odotin todella paljon pääsyä "radalle".

Kaverini Mervi olisi samassa lähdössä kanssani. Siinä on kyllä kovakuntoinen mimmi!
Samainen tyyppihän ohitteli minut erittäin kevein askelin Joroisilla juoksussa.
Salaa toivoinkin että pääsisin Mervin peesiin juoksemaan!

Pyörätarkastuksessa oli meidän seuran (Helsinki Triathlon) Jaakko, jonka kanssa vaihdoimme kauden kuulumiset.
Jaakolta olen viesteillä muutaman kerran neuvojakin joutunut kyselemään.. Viimeisimpänä taisin kysyä että onko minun mitään järkeä lähteä perusmatkan SM kisoihin :D
Vastauksena sain että tietenkin menet.
Eli pidän Jaakosta :D

Pyörä paikoilleen telineeseen ja minä pukkariin kiskomaan trisuitia päälleni.
Siinä jäi vielä hyvin aikaa käydä veskissä ja hengailla.

Vihdoin saimme luvan lähteä pukkarista kohti uintipaikkaa.
En muuten ollut tänä kesänä uinut ilman märkkäriä.
Olisi varmasti kannattanut.

Kuljimme letkassa altaalle. Matkalla poikani huusi minulle ohjeet: Muistat äiti sitten olla ensimmäinen! Joku siinä heti kysyikin että kuka tunnustaa olevansa tuon pojan äiti? :D
Minä tunnustin.
Kivat paineet hei :D

Asetuimme veteen, pitäen toisella kädellä altaan reunasta kiinni.

Lähtötorvi kajahti ja näin lähti kilpasarjan naiset kauhomaan.


Sain hyvän paikan ja ihan ok lähdön.
Vähän jäin "junnaamaan", ilmeisesti olisin kaivannut märkkärin päälleni :D
Käännökset olivat todella tiukat.
Käännöksessä vauhti tietenkin tipahti kokonaan ja kesti aina tovin ennen kun sain vauhdit uudelleen takaisin.
Täällä ei tehty volttikäännöstä päädyissä.


Oli ihana päästä pitkästä aikaa "laskemaan" kaakeleita. Olin koko kesän mellastanut vain avovesissä. Tosin juuri avovedet on ihan mun juttu.
Rakastan avovesissä uimista!
Mutta myönnän kyllä että kaakeleitakin oli jo ehtinyt ikävä tulla.


300m uin ajassa 00:05:51. Todella huono aika minun "halli"uinnikseni.
No tätä sitten treenaillaan valkun kanssa ja parannellaan aikoja.

T1 vaihtoon tunasin 00:02:50.
Oltiin edellisenä iltana vaihdettu lukkopolkimet tavallisiksi polkimiksi.
Ajattelin ettei lukkopolkimista olisi suurta hyötyä näin lyhyellä matkalla.
Koetin säästää siinä aikaa, kun ei tarvitsisi vaihtaa ensin pyöräkenkiä ja sitten vielä lenkkareita.
..Tajusin etten ollut ilman lukkopolkimia "kunnolla" pyöräillyt koskaan :D


10km pyöräilin ajassa 00:21:54.
Pyöräilystä ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että olen todellakin sisäistänyt treenaamisen tärkeyden tulevalle kaudelle 2016!

T2 vaihtoon meni 00:01:03. Ihan ok siis.




Juoksuunhan mulla oli vain ja ainoastaan yksi tavoite; juosta vaadittu 3km :D
Halusin paikata viime vuoden kämmäykseni.
Yritin lähteä pyörältä vauhdikkaaseen juoksuun, mutta aivan samantien alkoi viiltävä kipu oikealla puolella vatsaa.
En vieläkään tiedä mitä tuo kipu oli.
Kipu jatkui koko 3km.
Ainoastaan mieheni ja poikani kohdalla jaksoin hymyillä, muutoin kauhea irvistys naamalla yritin edes jotenkuten pitää juoksua yllä.
Mervikin oli mennyt menojaan. En nähnyt hänestä edes tummaa poninhäntää :D

Juoksu oli varmaan elämäni huonoin.
Aika 00:17:27.
Ketuttaa ja kunnolla, mutta toisaalta, lähdinhän hakemaan vain ehjää suoritusta.
Sehän tuli.

Onko tämä taas sitä -kun mikään ei riitä?-

Jokatapauksessa maaliin juostessa ei hymyilyttänyt.


 Maalissa olin ajassa 00:49:02

Tällä suorituksella irtosi sijoitukset;
Overall 202/776
Gender 54/380
Categ 12/31



Onneksi tälle kaudelle on tarjolla vielä juoksukisoja roppakaupalla.
Ei tällä luonteella olla ilman kisoja ;)

17. elokuuta 2015

Finntriathlon Tahko puolimatka (1,9km, 90km, 21,1km) 15.8.2015

Puolitiessä helvettiin tai taivaaseen pitäisi olla tämän kirjoituksen otsikko.

Matkustimme taas tuttuun joka viikonloppuiseen tapaamme; minä, mies, Bianchi ja lapset.
Lapset tiputettiin tällä kertaa Tampereen mummolaan.

Miehen, minun ja Bianchin matka jatkui kohti Tahkoa.

Olin viime vuonna ilmoittautunut Tahkolle perusmatkalle. Tämä olisi Tahkolla koostunut hieman lyhennetystä uinnista. Olisi ollut 950m uintia, 45km pyörää ja 10,5km juoksua.

Niin OLISI.

Jostain selittämättömästä syystä olin kuitenkin vaihtanut perusmatkani puolimatkaan.
Maksoin siitä vaihdosta vielä ihan hulluna! Kyllä ei triathlonistit ole kovin fiksua porukkaa :D

Tähän vaihdokseen minulla on kuitenkin montakin selitystä.
Suosikki selityksenäni onkin se "vakio", eli jos jotain ryhtyy tekemään, niin tekee sitten kunnolla. Minullehan ei mikään riitä..
 
Puolimatka koostuu 1,9km uinnista, 90km pyöräilystä ja 21,1km juoksusta.

Heräilimme lauantai aamuun minun vanhempieni vuodesohvalta (joka on muuten kova kuin kivi).
Matkaa kisapaikalle Tahkolle olisi noin tunnin verran.
Tavarat olivat valmiiksi pakattuina autossa.
Olin ihmeellisen tyyni. En ollut hermostunut, saati peloissani.

Perillä Tahkolla oli ihan jäätävän kylmä.
Joku sanoi että +11C, mutta tuuli teki ilmasta jäätävän.
Veden lämpötilaksi oli ilmoitettu 18,4C.. Lohduttavaa sentäs.

Aallokko ei pääse oikeuksiinsa kuvissa..
Paitsi ettei enää siinä vaiheessa kun näin aallokon.
Jos tuulee, on aaltoja..
Olisinhan sen voinut päätellä..

Märkkärin kiskoin päälleni parkkipaikalla. Miksihän noin lohduton ilme? :D
Laitoin todella aikaisin märkkärin päälle. Märkkäri lämmitti :D Enää en ollut niin jäässä.
Yleensä kiskon sen vasta ihan viime tipassa päälleni, koska hankaloittaahan se veskissä käyntejä hieman.
Tälläkin kertaa jouduin muutamaan kertaan venkslaamaan pukua edestakas.
Vessassa tietenkin.





Miehet starttasivat 5 minuuttia ennen meitä naisia.
Uintistartti tapahtui pitkän sillan vierestä.
Ensimmäinen uintistarttini missä jalkani eivät yltäneet pohjaan. Sainkin hyvät alkulämmöt siinä polkiessani vedessä.
Vesi tuntuikin ilmaa lämpimämmälle.
Aallotkaan eivät pelottaneet.
Olin tosin miehelleni sanonut, että jos en olisi ollut Lahdessa perusmatkalla uimassa siellä aallokossa, en varmasti olisi suostunut tänne uimaan.

Uinti lähti hyvin liikkeelle. Aalloista huolimatta sain todella hyvin happea.
Jossain kohtaa kun olin uinut suoraan kauimmaiselle merkkipoijulle ja kääntynyt sieltä kohti sillanalitusta, huomasin olevani ihan liikaa oikealla.
Uintilinja uusiksi ja kohti siltaa.
Ohittelin myös muutamat aiemman lähdön miehet :)

En tiedä tuliko paljonkin uitua ylimääräistä.
Polarini ei ollut uidessa löytänyt gps signaalia ollenkaan.
No, mutta uinti oli niin super kivaa, etteivät ylimääräiset metrit haitanneet :D

Sillan alta uidessani kuulin mun miehen huutavan mulle kannustuksia!
Sillan toinen puoli, eli loppupätkä uinnista olikin ihan tyyntä. Siinä sai jo ihan vähän vauhtiakin!






Vedessä vietetty aika tänään 00:45:31 (1,9km)
Hyvävointisena ja iloisena nousin ylös vedestä. Huikkasin mun miehelle, että oli ihan sairaan ihanaa uida!
Kerroin että siksi päätin uida vähän ekstraakin ;)

Vaihtokamoja ei jätetä pyörälle, vaan ne olivat numeroiduilla paikoilla pusseissa. Molemmille vaihdoille oli oma pussinsa.


T1 vaihtoon meni 00:03:47.
Aivot eivät olleet ihan täysillä tässä vaihdossa mukana.
Muutamaan kertaan sanoin itselleni ääneen että rauhotu, ei ole kiire :) En kuitenkaan sählännyt enkä panikoinut.




Heti samalla sekunnilla kun istahdin Bianchin satulaan, toivoin pääseväni siitä mahdollisimman pian pois.
Tuntui jo heti alussa suoraan sanottuna helvetilliseltä.
Takamukseeni koski tosi paljon. Vääntelehdin ja kääntelehdin satulassa ainakin ensimmäiset 10km.

20km kohdalla iski tajuton migreenikohtaus! Migreeni, joka ei ole piinannut minua vuosiin.
Aloin näkemään sahalaitaa.
Mitä minä nyt teen?
En voi pyöräillä jos minulta menee näkö.
Koetin tihrustaa tietä.
Onnekseni näin hahmot ja näin myös tien.
Testasin välillä näenkö omat sormeni.
Olin laittanut kirkkaan pinkin kynsilakan, joten kynnet ainakin näkyivät.
En voinut käsittää miksi juuri tänään, miksi juuri nyt puski migreenin päälle.
Ilmeisesti alhaalta paistava aurinko ja varmasti myös jännitys. Kyllähän nyt ensimmäisen puolimatkan kuuluikin hieman jännittää..

Yritinkin heti juoda normaalia enemmän mukanani ollutta urheilujuomaa. Imin mansikanmakuisen energiageelin väkisin naamaan.
Toivoin tämän sokerishokin auttavan.

Joskus kymmenisen vuotta sitten migreenikohtauksen tullessa, jouduin lähtemään töistä kotiin lepäämään.
Kohtaukseen ei auttanut mikään. Muistin tämän ja muistin myös ettei sahalaita vaihe kestäisi kovinkaan kauaa.
Lohduttauduin sillä.
Aika oli kullannut muistot, enkä tässä vaiheessa muistanut että näköhäiriöiden jälkeen tulisi armoton päänsärky ja pahoinvointi..

Luulen että noin 50km kohdilla olin saanut näkökykyni palautumaan täysin ennalleen.
Tuntui enää kuin silmät olisivat olleet täynnä roskia.
Hieman heikko olo, muttei päänsärkyä. Niskat tosin olivat aivan jumissa.

Niin, miksi en keskeyttänyt?
Miksi olin joskus lähtenyt kesken työpäivän migreenikohtauksen iskiessä, lääkärin kautta kotiin pimeään peitonalle?

Miksi nyt jäin?

Yksinkertaisesti olin päättänyt tulla tänään maaliin.
Olin päättänyt ettei mikään (paitsi rengasrikko, koska ei ollut vararengasta mukana..) estäisi minua tänään juoksemasta maaliin!

Tiedän ettei lähes kukaan muu kuin oma mieheni uskonut että minä selvittäisin tämän puolimatkan jo nyt.
Tiedän että tyypit "odotti" minulta selitystä, miksen päässytkään maaliin.
Minä tiesin ettei se selitys todellakaan olisi migreenikohtaus.
Naurahdin ääneen ja mietin että puhkeaisipa nyt vaikka se hiton kumi pyörästä :D

Pyöräilimme saman 45km pitkän reitin kaksi kertaa.
Tunnustus: 90 km olisi tähän asti pisin yhtäjaksoinen pyöräilyni.

Onneksi reitillä oli huoltopisteitä.
Otin vauhdista yhden banaanin, joka oli muuten ihan luksusta siihen tilanteeseen!

70km kohdalla ihmettelin kun ei tullutkaan migreeniin kuuluvaa päänsärkyä saati pahoinvointia.
Olin tästä todella todella kiitollinen!
Aina aiemmin olen niistä kärsinyt kohtauksen edetessä.
Tajusin myös että jäljellä oleva pyörämatka olisi saman verran kuin mitä tulisin vielä tänään juoksemaan. 21,1km.

Tämä pyöräily oli niin kamalaa, että odotin ja odotin pääseväni mahdollisimman äkkiä juoksemaan.
Halusin äkkiä saada kipeän takamuksen pois satulasta.
Tämäkin ajatus hieman nauratti.
Olen juuri pyöräillyt 90km ja haluan vain juoksemaan :D
Naurattaa myös viimevuotiset blogikirjoitukseni, joissa mainostin pyöräilyä heittämällä helpoimpana osana koko mun triathlonia. Just.

Minun elämäni kamalin pyöräily kulutti aikaa 03:50:20. (90km)
Olisi vissiin kannattanut mennä lujempaa, niin olisi ollut nopeammin ohi :D

T2 vaihto koetti!
Taivas!
Pääsin alas pyörältä! Vaihtoon käytin aikaa 00:03:28.


Kauan odotettu juoksuosuus ei ollutkaan pala taivasta, niinkuin olin vielä pyörän selässä kuvitellut.

Eihän tästä tullut mitään.

Välillä kävelin, välillä hölköttelin.
Ihan kamalaa. Reidet ja pohkeet olivat kuin kaksi puuparrua.
Koetin kuitenkin koko ajan lohduttautua sillä, ettei enää (tänään) tarvitsisi nousta pyörän selkään.



Matkalla tapasin ihan super ihania kilpailijoita.
Mm miehen joka oli saanut osallistumisensa vaimoltaan 40 vuotislahjaksi. Ihan paras lahja!
Oli sen miehenkin mielestä, ainakin varmasti jo maaliin päästyään :)

Pari ihanaa mimmiä, joista päälimmäisenä jäi mieleen Eveliina, mimmi oli suorittamassa ensimmäistä täysmatkaansa.
Siinä kohtaa veti nöyräksi. Siinä vaiheessa kun minä olisin maalissa, olisi hänellä vielä 21,1km juostavaa jäljellä. Huh huh. Kaiken pakertamisen keskellä Eveliina jaksoi kuitenkin olla ihanan positiivisella asenteella.
Naureskelimme yhdessä kuinka tyhmiä ollaan :D

Minä olin pyörän selässä "vannonut" että tämä saisi kunnian olla ensimmäinen ja samalla viimeinen puolimatkani.
Siinä juostessa kummasti taas mieleni muuttui..
Ääneen sanoin Eveliinallekin että kyllä niitä puolimatkojakin ensikausi pitäisi sisällään.
Muistan kyllä nauraneeni että täysmatkalle en kyllä ikinä menisi.

Tälläkin kertaa jostain juoksureitin varrelta kuului miesääni joka huusi minulle "hyvä Outi"! Käännyin katsomaan, mutten tunnistanut kannustajaa.
Hyvä mielihän siitä tietenkin tuli.
Kumma miten juostessa saa kaikista tsempityksistä voimaa!

Muutamat huikkasivat mulle yleisöstä että on niin ihana nähdä kun mulla irtoaa noin leveä hymy vielä tässä vaiheessakin.
Mulla oli hyvä fiilis siinä juostessa, annoin sen näkyä.

Olin keksinyt itselleni motivaattorin, jonka avulla tiesin pääseväni tänään maaliin.
Olin pakannut pikkuiseen pussiin pari super salmiakkia. Minulle se oli suuri juttu, koska normaalisti en syö ollenkaan karkkia.
Pussin olin sulkenut huolellisesti teipillä.
Nyssäkän olin kätkenyt trisuittini taskuun.
Minulla oli lupa ottaa 15 juostun kilometrin kohdalla 1 salmiakki ja maalissa toinen, mikäli JUOKSISIN maaliin. Toivoin todella etteivät salmiakkini olleet kastuneet uidessa.

Noin 7km kohdilla muistan, kun olin ihan poikki ja olisin tahtonut kävellä, niin näin mun miehen kameran kanssa. Enhän mä kehdannut kävellä, oli pakko juosta!
Mies huikkasi että "oot kulta toisiksi viimeinen".
Nauratti.
Tuonko piti keventää askelta?

Toiselle kympille kaartaessa askel tosiaan keveni.
Huoltopisteiltä saatu suola, juomat, banaani, suolakurkku ja appelsiini olivat nekin antaneet minulle lisää puhtia.
Jotenkin en enää voi edes ymmärtää että miksi olin hetki sitten halunnut kävellä?



Polar piippasi. Olin juossut 15km!
Salmiakki!
Aloin kaivaa pikkuista nyssäkkää taskustani.
Hitto että olinkin pakannut nyssäkän hyvin.
Siinä meni pussukkaa auki repiessä ainakin 2km mukavasti.
Ohitin mun mieheni taas. Hän huusi että olin tosiaan reipastanut tahtiani.

Vihdoin sain salmiakkinyssäkän auki ja yhden taivaallisen super salmiakin suuhuni.
Taivas.
Jemmasin salmiakin kitalakeen ja otin vielä huoltopisteeltä banaaninpalasen. Ihanaa!
Salmiakkia ja banaania! Vähään on ihminen tyytyväinen :D

Mitäs sitten?
Viimeisen kerran sillan ylitys ja viimeinen ylämäki.
Juoksin ylämäen ja tunsin kuinka kyyneleet polttivat silmäkulmia.

MAALI.

Pompin maaliin. Olin niin onnellinen. Mieheni oli siellä vastassa, juoksin mieheni kaulaan.
Taivas. Minun taivas.
 



Juoksuun meni aikaa 02:20:38.
Kokonaisaikani 07:03:45. Melkein työpäivän verran :D

Finisher!
Kiitos Finntriathlon upeasti järjestetystä kisasta jälleen kerran.
Tahko oli kisapaikkana ihan heittämällä tämän kauden suosikkini!
Edes kylmä ilma ei laske pisteitä :)
Maalissa mietin että olisinhan minä vielä voinut juosta.

Pyöräilyn muistoja aikakaan ei ole onnistunut kultaamaan.
En edelleenkään odota satulaan nousua mitenkäänpäin innoissani.
Mutta luotan siihen että harjoitus tekee minustakin mestarin!
Hyppään pyörälle heti kunhan takamus on parantunut edellisestä..

Ensi viikonloppuna mulla olisi Helsinki City Triathlon, jonka otan itse sellaisena "leikkipuistoon" pääsynä.
Ihana tapahtuma ja kevyt matka :)
Viimeistään siellä selvittelemme Bianchin kanssa yhteistä säveltämme jälleen :D

Ensi kaudella on pyöräilyä tiedossa tätä kautta rutkasti enemmän, joten viimeistään nyt alan panostamaan siihen tosissani.

Onhan jo pelkästään yhdellä täysmatkalla 180km pyörän päällä istumista :)