19. marraskuuta 2014

Ylimenokausi ja huippuvalkku!

Mulla on menossa jonkinlainen ylimenokausi. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että olen pitänyt taukoa treenaamisesta.
Tarkoituksenani ilmeisesti kerätä voimia ja intoa taas tulevalle kisakaudelle.
Levätä.

Tein päätöksen että ylimenokauteni olisi loka-marraskuun taite.
Noin kolmisen viikkoa.
Alkoi lupaavasti. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin flunssassa. Ei olisi muutenkaan voinut mennä uimahallille tai juoksupoluille.

Turhautuminen alkoi näkyä pääni sisällä. Minusta tuli kärttyinen.
Treenikaudella ja kisakaudella olin tottunut vetämään suhteellisen suuriakin määriä hiilareita, nyt pienikin määrä hiilareita näkyi heti kropassa. Tästä tulin entistä kiukkuisemmaksi. En tykännyt tästä yhtään! Odotin koska tämä hullutus (lepääminen) loppuu.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin;
Minulle tämä ylimenokausi osoittautuikin suureksi itsetutkiskelun paikaksi.
Aloin nähdä koko treenaamiseni aivan uudessa valossa. Valossa.. Tajusin etten tee tarpeeksi duunia omien tavoitteideni saavuttamiseksi.

Sain myös kaikessa rauhassa miettiä tulevaa kisakauttani. Hyvin suuniteltuhan kuuluu olevan puoliksi tehty.
Mun rakas mieheni tuki mua taas ihan täysillä. On ehdottomasti sitä mieltä että kyllä mun on saatava urheilla jatkossakin. Odottaa hänkin että ylimenokausi menisi nopeasti ohi ja tapahtuisi paluu normaaliksi Outiksi.

Ylimenokaudella mulla oli kerrankin aikaa myös järjestellä asioita. Tavoitteiden ollessa pilvissä, täytyy jaksaa tehdä entistä kovemmin duunia.
Minä sitten päättäväisyyttäni järjestin itselleni ihan oman uintivalmentajan. Ja kuten kaikki tiedätte, mä en tyydy vähään, mulle kelpaa vain paras, niin nytkin. Tavoittelin taas kuuta taivaalta.
Onnistuinkin (en ymmärrä oikein itsekkään kuinka!) saamaan itselleni suomen parhaimman uintivalmentajan!  Tästä en vielä kerro enempää, pysyttepähän jatkossakin kuulolla :)

Flunssa jatkuu ja hääjärjestelyt vievät keskittymistäni vielä tovin. Mutta sitten aloitamme uuden valmentajan kanssa työstämään yhtä suurta unelmaani todeksi. En malta odottaa!!





13. marraskuuta 2014

Älä ikinä rakastu urheilijaan?

Rupesin pohtimaan että olisiko mun mies ikinä rakastunut urheilijaan?
Ei olisi.
Minä olin ihan tavallinen tyttö kun me tavattiin mun miehen kanssa. Kävin juhlimassa, siemailin viiniä, näin kavereita, enkä katsonut mitä laitan suuhuni. Minulla oli aikaa katsella leffoja ja kierrellä kaupoissa (tämähän ei ole jäänyt, aina on aikaa urheilukaupoille..)
Mieheni kaverit pitivät minusta, koska olin "tavallinen".

Jos olisimme tavanneet mieheni kanssa nyt, väitän ettei mieheni olisi rakastunut absolutistiin triathlonistiin. Pelkkänä sanahirviönäkin ihan kamala!
En käytä alkoholia ja katson todella tarkasti mitä suuhuni laitan. Tämä ärsyttää suunnattomasti ihmisiä.
Aikani kuluu juoksupoluilla, uimahallissa ja pyörän selässä. Kavereiden näkemisetkin ovat vaihtuneet kisamatkoihin ja pitkiin juoksulenkkeihin.

Tiedustelin tätä asiaa mieheltäni "Oltaisko me päädytty yhteen, jos me oltais tavattu vasta nyt?"
"Hmm, se riippuis ihan siitä kuinka kauan sä olisit jaksanut esittää mukavaa".
Mitäh? Esittää mukavaa?
Mies tarkensi että olisinko MINÄ välttämättä -enää- edes katsonut tuhannenpäissään huojuvaan mieheen?
En välttämättä.
Olisiko mun mies ryhtynyt suhteeseen mun kanssa, jos olisin heti kättelyssä ilmoittanut ajankäyttöni jakaantuvan tasan kolmeen osaan; uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun.
Ei olisi.

Urheiluelämä vaatii ymmärrystä myös ystäviltä. Kisoja on kisakaudella joka viikonloppu, välillä myös arkipäivisin. Treenaaminenkin on jokapäiväistä. Lukuisat uimahallissa vietetyt minuutit kun eivät salli edes ystäville soittamista. Juoksulenkilläkin olen aina niin hengästynyt, ettei tulisi mieleenkään käyttää handsfreeta ja puhua juostessa.

Minä olen kuitenkin siitä onnekas, että olen saanut kaiken tämän tehdä yhdessä mun miehen kanssa. Hänkin on uhrannut lähes kaiken muun, vain siksi että me saadaan olla yhdessä.
Olen niin ylpeä kaikesta tuesta ja kannustuksesta mitä olen mieheltäni saanut. Se tuki on korvaamatonta. Saan tehdä asioita joita rakastan, rakastamani ihmisen kanssa <3

Harmiksemme ulkopuoliset ihmiset näkevät asian ihan eri tavalla. He eivät voi ymmärtää kuinka joku haluaisi vaihtaa baariviikonloput kisaviikonloppuihin?
Kisaviikonloput juurikin olivat meidän edellisen kesän huippukohtia. Paavo Nurmi maratonilta Turusta, lähdettiin laivalla suoraan Tukholmaan. Ihan mielettömän ihanaa, tuon reissun muistamme aina <3
Yhdistimme mökkireissuja kisojen kanssa samoille viikonlopuille. Ei oikein edes malteta odottaa ensikesää, tiedossa taas monia ihania kisareissuja.

Tätä elämäntapaa me ei voida kenellekkään alkaa puolustella, eikä meidän tarvitse. Meidän ei tarvitse selittää ihmisille miksi me haluamme tehdä juuri tätä, olla juuri tässä. Miksi me nautimme tästä niin paljon.
Tämä on meidän elämä, elämä jota juuri me haluamme elää.

Ehkä elo urheilijan kanssa todellakin vaatii himppusen normaalia enemmän kanttia?

7. marraskuuta 2014

Luovu kaikesta, saat juosta.

Luin viikonloppuna artikkelia, jossa kerrottiin että suomalainen kestävyysjuoksu on huonolla mallilla. Meillä ei (artikkelin mukaan) ole tarpeeksi potentiaalisia kestävyysjuoksijoita.

Innostuin heti! Tässähän on yksi potentiaalinen lupaus suomen kestävyysjuoksulle!
-Kuva otettu Hangossa juostun puolikkaan jälkeen. No, elossa.-
 
Syy löytyy treenaamisen "väärin"kohdistuksesta. Jos haluaa juosta pitkää matkaa, on treenattava pitkää matkaa. Maalaisjärkikin sanoo että jos haluaa juosta maratoneja ja ultramaratoneja, ei se oikein pelkästään riitä että juostaan se 5km päivässä.

Ilmoitinkin mun miehelleni, että nyt tästä hetkestä, tämä tyttö alkaa juosta viikossa sellaista 200 kilometriä.
Mun mies pohti hetken.. "Ööö, oisko hyvä alottaa vaikka niin, että juokset 50km viikossa?"
HÄH? Eikö se usko muhun yhtään?

Sitten se ryhtyi jakamaan niitä juoksukilometrejä seitsemälle päivälle. Seitsemälle. Mä vähän mietin tässä vaiheessa minne se mun lepopäivät hukkasi..

Ilmeisesti ihmisillä ei ole aikaa satsata juoksemiseen niin paljon kuin se vaatisi.
 Minä kyllä satsaan! Uhraudun, elän juoksulle. Luovun vaikka kaikesta muusta!

Aloitinkin jo heti silloin sunnuntaina. Juoksin 6 kilometriä. Tämä vei reippa 20 minuuttia. Toistin tämän myös muutamana muuna päivänä tällä viikolla. Ymmärrätte siis että tämän eteen todellakin luovuin -kaikesta-.

Kestävyysjuoksu. Kai nyt 20 minuutin suorituskin vaatii ja kehittää kestävyyttä?




 

5. marraskuuta 2014

"Onnellisuus lihottaa"

"Ei mulla ole aikaa kuntoilla, mulla on pieniä lapsia".
"Mä lihoin kun tapasin mun miehen, ollaan niin onnellisia".
"Mulle nyt jäi nämä raskauskilot, ei niitä saa millään pois".
"Mun mies ostaa mulle joka päivä karkkia, niin paljon se mua rakastaa".
"Kyllä naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni".

Kliseet jotka kaikki meistä ovat kuulleet.
Sosiaalisessa mediassa levitetään kuvia, missä poseeraa pullukka nainen, kuvatekstinä; "Naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni, luut ovat koiria varten".
Uutissivustoilla jyllää kirjoitus missä kerrotaan ihmisille faktaa; pullukat elävät onnellisemmassa parisuhteessa. Jos olet onnellinen, olet pullukka.
"Minulla on muodot, en ole mikään pakkasen raiskaama pulkannaru" säestää toisaalla ryhmä elämäänsä kyllästyneitä naisia, jotka painivat kilojensa kanssa, mutteivat onnistu niitä koskaan karistamaan.
Eikun niin, hehän olivat niitä onnellisia.

Ok, sä tapaat ihanan ihmisen, alatte seurustella. haluatte kyhnyttää sohvalla toistenne kainalossa tyyliin 24/7. Samalla mähkitte sipsiä, jäätelöä, limua, mahdollisesti bissee ja karkkia.
Jos satutte pääsemään sohvanpohjalta ylös näkemään kavereita, kuuluu näkemiseen oleellisena osana yleensä alkoholi (tyhjät kalorit). Kun haluatte oikein hemmotella toisianne, kannatte kaupasta herkkuja; sydänsuklaarasioita, vaaleanpunaisiavaahtokarkkeja, sydänmunkkeja, sydänleivoksia ja skumppaa (vaaleanpunaista). Näin näytätte toisillenne että rakastatte puolisoanne.

(Ennen niin) sporttinen mies alkaa seurustella pullukan tytön kanssa. Pullukka ei enää päästä miestä lenkille, koska se olisi heidän yhteisestä ajastaan pois. Pullukka kantaa miehelleen kaupasta selkävääränä (liikuntamuotohan se tämäkin!) pullaa ja sipsiä. Miehen juoksulenkit ja kuntosalitreenit ovat vaihtuneet leffailtoihin pullukan kanssa. Mies lihoo, hänestäkin tuli pullukka. Mutta ei hätää, mies on nyt onnellinen.

Raskauskilot on mystinen juttu. niitä ei saa pois. Raskaanahan pitää syödä kahden edestä!
Vauvan saatuasi masennut. Masentuneena et voi mennä ulos. Miehesi yrittää kaikin keinoin piristää sinua, lahjoo sinua päivittäin suklaalevyillä. Kun vauva nukkuu, sinä syöt. Vauvaa kun ei voi jättää hetkeksikään yksin, et pysty jumppaamaan vatsalihaksiasi takaisin kuosiin synnytyksen jälkeen, kun se vauva vaatii sen kaiken huomion (nukkuessaankin). Seksikään ei enää kuluta kaloreitasi, kun sekään ei enää vauvan saatua sinua jaksa kiinnostaa.
Onnellisuutesi on äärimmillään.

Pullukka tyttöystävä on kuulemma monestakin syystä parempi kuin laiha tyttöystävä; "Jos mies on seksin aikana aktiivinen ja nostelee kumppaniaan, on luonnollista, että mitä painavampi kumppani on, sitä paremmasta kuntoilusta seksi käy ".
Mun mies on hyvin hoikka, olisihan se kiva kun se menisi joka aamu töihin taas joku luu murtuneena. "Harrastin vaimon kanssa seksiä, sille on tullu taas muutamat lisäkilot".

Ootteko muuten huomanneet että laihat ja itseään kunnossa pitävät ihmiset ovat ns kaikkien yhteistä omaisuutta. Laihaa ruhoa arvostellaan häikäilemättä mediassa ja kaveripiireissä; "Sun vaimos on varmaan koko ajan kauheen kärttynen, kun se on niin laiha".
Kokeileppa arvostella pullukkaa.
Laihat ihmiset eivät syö mitään tai jos vahingossa syövät, oksentavat.
Minäkin olen saanut kuulla jo monta kertaa että kärsin automaattisesti syömishäiriöstä, kun en lähde kavereiden kanssa mäkkiin hampparille tai ahmi kaksinkäsin tyrkyttämiänne sipsejä. En myöskään syö ollenkaan karkkia; syömishäiriö, mikäpä muukaan.
En myöskään käytä alkoholia.
Aloinkin juuri pohtia että miten minä voinkaan olla näin onneton?

Säälitte myös minun miestäni, kyllä sillä on huonosti asiat. Elelee absolutistin urheilijan kanssa. Joutuu siis hänkin syömään terveellisesti, joutuu ravaamaan mun kanssa lenkillä ja uimahallilla. Voitte tuntea hänen ahdinkonsa; "Joutuu raukka monta kertaa päivässä panemaan tuollaista lautaa". Onneton mies. Varmasti eläisi onnellisemmassa parisuhteessa pullukan tytön kanssa.
 

Mieheni halusi ylläolevan paidan. Kielsin hankkimasta. En halua provosoida ketään.